Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. kesäkuuta 2025
"Minä en ole mikään voittaja, kaunis Schirene, vaan orja, halvempi kuin olin silloin, kuin ensin nöyrästi kumarsin teidän edessänne." "Ja veitte muassanne muiston, jota minä en ole unhottanut. Teidän rukousnauhanne on tässä." "Sallikaat minun vaatia sitä takaisin. Se on ollut minun lohdutukseni monessa vaarassa, ihana tyttö. Taistelon aattona minä panin sen rinnalleni."
Takaisin tulin sitte, kuin kuolema oli laskenut kätensä rinnalleni. Setäni tahtoi minua palajamaan. Hänen pitää hallitseman minua viimeiseen hengen-vetooni asti. Minä en siihen enään mitään voi se on niin sallittu. Minulla ei enään ole mitään voimaa, minusta on tullut loppu, loppu!" Hän vaikeni. Hiljaa rupesin nyt puhumaan muutamia rauhoittavia ja neuvovia sanoja.
Kahden kesken hänen kanssansa tuossa yksinäisessä, tuskin valaistussa huoneessa minulla oli voimaa, oli sydäntä syöstä hänet luotani, vieläpä soimatakin häntä... Ja nyt hänen kuvansa seurasi minua, ja minä pyysin häneltä anteeksi; muistellessani noita vaaleita kasvoja, noita kosteita ja arkoja silmiä, noita hajanaisia hiuksia hänen kyykistyneellä niskallaan, muistellessani, kuinka hänen päänsä hiljaisesti kallistui minun rinnalleni, minä tunsin tulen polttavan itseäni "Teidän" ... kuiskahti vielä hänen vieno äänensä minun korviini.
Ma kuoliana oisin, Jos henkeäin ei uljas luutnantt' Werner Ois pelastanna. Ryssä painettinsa Oil rinnalleni laskenut. Nyt onkin Mull' syytä kaksi iloitella. Vaan Tuoll' nään jo herrain tänne luotuvan. Sotamiehet perääntyvät näyttämöltä. Viides Kohtaus. Joukko upsieria. Luutnantti Werner. Kapteini von Stöbern.
Tapahtukoon minulle mitä tahansa; viimeinen ajatukseni olet oleva sinä, viimeinen rukoukseni on oleva sinun edestäsi". Masha nyyhki, painaen päänsä rinnalleni. Minä suutelin häntä palavasti ja läksin kiirein askelin pois. SEITSEM
Silloin hervahtivat häneltä kädet kirjeineen hänen syliinsä; ääneti ja punastuen hän katseli minua, ja muutama kyynel vierähti pitkin hänen poskiansa. Minä lähden sinun kanssasi, Ferdinand, minne vaan tahdot, äänteli hän ja vaipui nyyhkyttäen minun rinnalleni. Me olimme nyt onnellisemmat kaikkia enkeleitä.
»Niin, rakas ystäväni, minä olen saanut Illyrian leijonaritariston komentajan ristin... Ja herttua, joka on niin hiivatin ylpeä suuresta kunnianauhastansa!... Kun minä ensi uudenvuoden päivänä menen häntä onnittelemaan, niin istutan minä tuon kunniamerkin rinnalleni ... ja opetan sen vietävän kunnioittamaan...» Elysée ei ottanut uskoaksensa tuota. Leijonaritariston kunniamerkin!
Niinhän te olette kuin paha lapsi, vallaton ja tottelematon, hän sanoi, mitä, jos olisitte katkaisseet jalkanne. Minä luotan hyvään onneeni. Mutta tehän taisitte oikein säikähtyä? Tietysti säikähdin. Nyt lupaan olla kiltti. Antakaa käsivartenne. Agnes istui rinnalleni siksi aikaa, kuin Antti laittoi veneen ja purjeet reilaan. Oliko sinulla ikävä eilen illalla? Ei ensinkään.
Elävää elämää näytti olevan jokaisessa sormenpäässä, kengän kärki näytti tanssivan jotain vallatonta tahtia katua vastaan ja toisinaan hän, kuin oikein vilkkaasti selitti jotakin, pyörähti puolitiehen eteeni kadulle solahtaakseen samassa tuokiossa taas rinnalleni.
Kerran sanoin hänelle: "Miina, tämän kuun viimmeisenä päivänä voipi kohtaloni muuttua ja ratkaisun alaiseksi joutua vaan jos ei se tapahdu, täytyy minun kuolla, koska en tahdo tehdä sinua onnettomaksi." Hän itki ja laski päänsä minun rinnalleni. "Jos sinun kohtalosi muuttuu, salli minun vain tietää, että olet onnellinen; vähät muusta, itselleni en mitään pyydä.
Päivän Sana
Muut Etsivät