United States or Suriname ? Vote for the TOP Country of the Week !
Katjusha, miksi sinä puhut noin. Tunnenhan minä sinut, muistan mimmoinen olit siellä maalla... Mitäpä niistä vanhoista, vastasi toinen kuivasti. Muistelen siksi, että tahdon sovittaa rikokseni. Katjusha, alkoi hän ja oli jo sanomaisillaan senkin, että menisi naimisiin, mutta tapasi katseen, jossa näki jotakin niin hirmuista ja raakaa, poissysäävää, ettei hän voinut puhua loppuun.
Voitko sinä antaa minulle anteeksi, Thore?... Minä tahdon palkita rikokseni niin hyvin kuin voin... Tästälähin ei sinun tarvitse murehtia mistä saat jokapäiväisen leivän itsellesi ja omaisillesi, jos minä sitten elän taikka kuolen." Minä en voinnut sanoa sanaakaan. Tykyttävällä sydämellä otin minä hänen tarjotun kätensä, jota minä syvästi liikutettuna pusersin.
Niin, armollinen rouwa, sellainen on minun rikokseni ei suurempi eikä pienempi; hirttäkää minut tuonne linnan portin kamanaan, jos sen olen ansainnut." "Ja mitä sanotte nyt tuon neitsyt Annan terweydestä?" "Hänessä on kaikki hywin. Merkurium on tehnyt ihmeellisen waikutuksen. Näettekö miten liikunto wapaassa ilmassa on nostanut weren hänen poskillensa, jotka hohtawat kuin kypset mansikat aholla.
Jos samana päivänä, jos minun seisoessani Julle Liljan vieressä papin edessä, olet läsnä, jos tahdot, niin silloin paljas läsnäolosi antaisi minulle rohkeutta, tarpeeksi voimaa, kieltämään vihkimisen, sanomaan Julle Liljalle 'en rakasta sinua. Suo anteeksi rikokseni. Joudu! Silmän räpäykset ovat kalliit. Ilman sinua on elämäni arvoton. Minä odotan viimeiseen asti. Klaara."
Muuta nimeä kuin »Whig» ei hän minulle antanut. »Tässä on taas lätäkkö ylihypätäksesi, whig-pikkuseni!» toimesi hän, »minä tiedän kyllä, että sinä olet mainio hyppääjä!» Ja sellaisia pistopuheita sateli päälleni herkeämättä. Tiesin kyllä, että syy oli minun eikä kenenkään muun, mutta minä olin liian kurjassa tilassa kyetäkseni sovittamaan rikokseni.
Kun astuin ylös makuuhuoneeseni, jossa olin ollut vankeudessa, tuntui lapsellisesta mielestäni niinkuin he olisivat tuoneet muassaan kylmän tuulenviiman, joka puhalsi pois vanhan, ystävällisen tunteen, niinkuin höyhenen. Minusta tuntui hyvin vastenmieliseltä mennä alas syömään einettä aamulla, kosk'en ollut yhtään nähnyt Mr. Murdstonea sen päivän jälkeen, kuin tein tuon muistettavan rikokseni.
Hän istui äänetönnä ja allapäin. En tiedä, mikä siinä miehessä minua miellytti. Kun hän ei moneen viikkoon meillä käynyt, oli minulla ikävä; kun hän taas tuli, sai elämä uutta vauhtia. Mutta aika kului entistä uraansa. Mitään uutta ei ilmestynyt; Ala-Anttilan nuori isäntä ei suutansa avannut. Suru valtasi mieleni. Olin jo monta kertaa kuvitellut mielessäni, mitenkä hänelle rikokseni tunnustaisin.
"Tieto pysyvästä uskollisuudestasi lohduttaa minua enemmän kuin pelastuksen toivo. "Niin, minä riennän huvilaasi Bolsena-järven saarella. Sieltähän menee tie Roomaan, Regataan, jossa tunnustan gooteilleni kaikki rikokseni ja kärsin rangaistukseni.
Jo paljoa vähemmin on niitä, jotka synnin tehtyänsä niin kauhistuvat, että he Kainin tavoin sanovat: "Minun rikokseni on suurempi kuin että sen voisin saada anteeksi". Tässä tunnustuksessa on jotakin joka saattaa meidät toivomaan tuon kamalan miehen puolesta.
Niin suostuin ehdoitukseen. Se oli rikokseni, Hanna, mutta älä tuomitse minua liian ankarasti. Jää hyvästi! Jumala olkoon minulle armollinen! Niilo." Gabriel olisi paljaasta oman voiton pyynnöstä, viinatehtaan isäntänä hänet tällä koululla ostanut? Nämät seinätkö olisivat viinalla rakennetut? Ei, ei, se ei ole mahdollista! Täti, se ei ole mahdollista!