United States or Malta ? Vote for the TOP Country of the Week !
Samassa repäisi hän itsensä irti Signestä, joka valoi hänen jalkojansa kyyneleillänsä, ja syöksi kun vimmattu huoneesta ulos. Onnettoman Signen valitushuuto kaikui hänen jälkeensä. Inkvisitionin palveliat nostivat Signen ylös lattialta ja käskivät hänen nousta kartanolla odottavaan vaunuun. Surkuteltava tyttö laskeusi polvilleen ja nosti kätensä sekä viattomat silmänsä taivasta kohden.
Viimein hän kuitenkin repäisi kirjeen pieniksi paloiksi ja viskasi lattialle, jolloin puhkesi voittamaton itku. Jertta paiskautui karsinapenkille vatsalleen. Siinä hän itki kiemuroiden ja ruumistaan tuskaisesti heitellen.
Silmänräpäyksen ajaksi karhu seisahtui, ravistelihe ikäänkuin paarmaa pois pudistellakseen, ja astui sitten edelleen. Nyt paukahti toinen laukaus noin 60 askelen päästä, mutta sekin repäisi vain hiukkasen otson ruskeata, lumettunutta turkkia oikean etulavan yläpuolelta.
Sinä ajattelet minua, sinä näet minut, sinä kuulet minun puhuvan, sinä tapaat itsesi minun seurastani, niinkuin minäkin sinun. Minä tahdon elää.» Hän avasi silmänsä, mutta ne painuivat kiinni eikä hän saanut kättään liikutetuksi. »Minä tahdon elää.» Hän repäisi silmänsä auki säikähtyneenä. »Kuka nauraa?» Harakka se nauroi. Esteri rynnistihe.
Ensiksi hän ei tahtonut heitä löytää, mutta kova ja kiivas puhe ilmoitti, missä suunnassa hänen tuli heitä hakea, ja kun hän tuli lehdikkoa lähelle, näki hän, kuinka Anna Heikkinen juuri silloin repäisi jotakin kiiltävää kaulastansa, kuinka hän heitti sen maahan ja, tallattuaan sitä jalallaan, pujahti Tommin sivu ja kiidätti juoksujalkaa taloa kohden.
Vai valehtelen! Katso tätä! ja hän repäisi vaatteensa auki ja tempasi rinnaltaan ristin ja ojensi sen Panun eteen. En pelkää sinua! En ole milloinkaan pelännyt! Pappiakin autoin! Ruokaa lähetin! Kiitä minua siitä, ettei palanut Reitalan aholla. Vai olenko milloinkaan taikojasi tehnyt? Vai olenko pakanallisia uhrejasi uhrannut?
Mutta silloin juoksi yksi nuorista neitosista hänen eteensä, repäisi pitsit ja kukkaset rinnastaan ja huusi: Sinä et saa mennä ... sinä et saa meitä jättää... Ja pian me olimme kaikki hänen ympärillään, tartuimme hänen käsiinsä ja kauhtanaansa, samalla kun koristeemme lentelivät ympäri pihamaata. Häät loppuivat siihen, eikä kenenkään tehnyt mieli enää jatkaa aloitettuja iloja.
Viel' ehtinyt ei sulkea hän suutaan, kun nainen pyhä nopeasti näkyi tulevan luoksein, tuota häväisemään. »Vergilius, Vergilius, ken tuo on?» hän kysyi suuttuen; tää esiin astui ja kiinti katseensa vain naiseen jaloon, mi toiseen tarttui, eestä aukas hänet, repäisi rikki vaatteet, vatsan näytti; sen hajuun heräsin ma hirveähän.
Ja Wappua katsomatta repäisi Jooseppi nenäliinansa palasiksi ja koetti näillä kääriä haavoitettuja käsiänsä. Wappu juoksi Joosepin luo ja tahtoi häntä auttaa; nyt vasta huomasi hän kuinka pahat nuo haavat olivat, ja tuntui siltä kuin hänen oma sydämensä olisi verta vuodattanut sitä nähdessään. Oi Jesus, minkänäköiset kätesi ovat! lausui hän tule, anna minun pestä ja kääriä niitä!
Hän oli kovasti suuttunut Henrikiin, ja kun levon hetki oli tullut ja hänen täytyi sanoa itselleen että kaikki odottaminen oli turha, meni hän makuuhuoneesen, repäisi vaatteet päältänsä ja hyppäsi vuoteelle.