Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Ei! jatkoi Jaakko Jaakon-Lauri äskeiseen pateettiseen äänilajiinsa. Ei se käy ... ei se käy meidän ikäpolvellemme. Mikä? Vaihtaa noin vain niinkuin vanhaa saapasta rakkautemme esinettä. Ei! Nykyajan kevytmielisille ihanteettomille ihmisille se voi olla mahdollista, mutta ei meille. Rakkaus on meille pyhä... Epäilemättä. Mutta...
Minä myönnän, että tämmöinen rakkaus maailmassa on mahdoton; mutta onko rakkaus siis maallinen? Taivas on rakkauden koti, ja juuri rakkaudella opimme me tuntemaan rakkauden isää, Jumalaa. Ja hänen rakkautensa mukaan pitäisi meidän rakkautemme muodostua«. Näin oli Marthanyn tapa puhua, ja kun hän näin puhui, oli taivaan kirkas loiste hänen silmissään. Niinkuin rakastettua lasta seurasi hän minua.
NATHAN. Vaan jos tuon hyvän sulle tehnyt ois vain mies, vain luonnon luoma ihminen: ois sinust' enkeli hän, varmaan ois. RECHA. Ei sellainen hän ollut enkeli, ei, todellinen, aivan todellinen! Omista puheistanne uskon sain mä enkeleihin, ihmeihin, joit' tekee Jumala rakkautemme hyvitteeksi. Mä Häntä rakastanhan.
Mutta luuletko että koskaan voimme tyhjentää toisillemme rajattoman rakkautemme ja riutumuksemme? Tuntui kummastakin kuin ei iankaikkisuus riittäisi siihen. Tuota samaa he olivat taukoamatta toisilleen kolme vuotta vakuuttaneet. Eivätkä he vieläkään olleet saaneet siitä kylläkseen. Kukaan ei heidän mielestään koskaan ollut ollut niin onnellinen kuin he.
Miksemme voisi kuolla rakkautemme yönä. GRANSKOG: Kuolkaamme! KERTTU: Odota, et sinä noin saa kuolla! Ruusu rinnassa pitää sinun elämästä erota. Kas noin. Ja nyt! GRANSKOG: Maljasi, Gertrud! KERTTU: Maljasi, Viktor! Pohjaan! GRANSKOG: Pohjaan! KERTTU: Ennen aamunkoittoa me olemme kuolleet. GRANSKOG: Siis yksi autuuden yö! KERTTU: Ja tuskan. Tule ja suutele minua.
Suuremmalla syyllä saattaa mielestäni erottaa rakkauden eri lajit sen mukaan, missä määrin pidämme rakkautemme esineestä itseemme verrattuna.
Mikään ei olisi meille itsellemme mieluisempaa kuin tehdä rakkautemme heti kaikelle maailmalle tiettäväksi. Ja sillä välin te suostutte vilpistelyyn? Onko teidän siis aivan mahdotonta odottaa? Aivan mahdotonta! Jokainen hetki, jolloin emme ole toistemme seurassa, on jo kadotettu kallis kivi, eikä meillä ole varaa enempi kadottaa. Nytkin hukkuu niitä jo liian paljon.
Minun täytyy uhrata meidän rakkautemme, meidän nuori onnemme, ja minun täytyy paitse kaipuuta jokapäiväiseksi tuskakseni olla kahlittu ihmiseen, jota » Nyt Kornelia tuli lähemmäksi ja ojensi hänelle kylmän, kuolleen kätensä ja veti hänet sohvaan päin. »Siten sinä et saa puhua. Sinun täytyy koetella tehdä kaikki » »Kornelia, sinä et tiedä, mitä se on, ei, sinä et sitä tiedä.
Me rakastimme ja kunnioitimme toinen toistamme ja se täydensi kaikki elämän wailinaisuudet, joita ehkä monikin luuli paikkakunnassamme runsaastikin löytywän. Minä luulen, että meidän rakkautemme ja sydämellisyytemme oli niin wilpitöntä ja puhdasta laatua, ettei mikään jylhyys ja ikäwä paikka olisi woinut saattaa meitä kärsimättömiksi elämäämme.
Silloin sanokaa hänelle, että sydämeni tervehtää häntä, että ainoastaan hän voi lievittää tuskaani; sanokaa hänelle, että hän muistaisi meidän muinaisia riemujamme ja suuria surujamme ja kaikkia meidän uskollisen ja hellän rakkautemme kauniita hetkiä; että hän muistaisi lemmenjuomaa, jonka joimme yhdessä merellä. Oi, kuoleman joimme silloin itsellemme!
Päivän Sana
Muut Etsivät