Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 30. syyskuuta 2025
Omistin nyt Susannan paljoa syvemmin ja todellisemmin, kuin mitä koskaan olin uneksinutkaan; sillä nyt minä ymmärsin, että kaikki se, jota voisi sanoa ritarilliseksi uhrautumiseksi minun puoleltani, oli paljon alhaisempaa kuin meidän rakkautemme, oli yksinkertaisesti arvoton loukkaus sitä kohtaan.
Jos pidämme rakkautemme esineestä vähemmän kuin itsestämme, tunnemme sitä kohtaan yksinkertaista kiintymystä; jos pidämme siitä yhtä paljon kuin itsestämme, syntyy ystävyys; jos pidämme siitä enemmän, saattaa täten syntynyttä mielenliikutusta kutsua hartaudelliseksi kiintymykseksi.
Niin ei oikea, taivaallinen. Se kiihtyy, se enenee, se nousee, se vanhenee niinkuin ikämme, ja lujenee samassa. Koetukset kaikki se kestää. Ei ole mikään sille mahdoton, ei ole kuolema sille katkera rakastettunsa tähden«. «Muista Jumalan rakkautta ihmisiä kohtaan! Meidän rakkautemme ei voi Jumalan rakkaudelle vertoja vetää; mutta meidän rakkautemme voi lähestyä sitä«. «Mitä rakastamme?
Ai niin, myös miehen sentään! Niin, sen myös, sen myös kyll' aikanansa hankkii veli! Millaisen suinkin saisi! Kristityistä parahan aivan! Nathan, Nathan, te kyll' enkeliksi tytön kasvatitte, vaan muut nyt hänet turmelee! NATHAN. Ei vaaraa! Hän rakkautemme arvoiseksi jää kyll' edelleenkin.
Sitäpaitsi hän varmasti uskoi hänen äänensä kävi tätä sanoessaan niin ihmeen sydämelliseksi ja lempeäksi, aleten melkeinpä kuiskaukseksi että meidän rakkautemme oli minulle parempi parannuskeino, kuin ikinä mikään lääkärin keksimä.
Minä nukahdin ennen kun isämeitäni oli lopussa, laulelin aamusilla ja olin melkein vallattomasti hilpeä, iloinen ja työhön halukas kaiken päivää. Kävi toteen mitä Susanna oli sanonut, että meidän rakkautemme tulisi olemaan minulle parempana terveyden lähteenä kuin mikään tohtorin inhimillinen viisaus voisi neuvoa minulle. Myrsky.
SYLVI. Armas eihän meidän rakkautemme ollut syynä onnettomuuteen kuinka voit semmoista sanoa? Päinvastoin. Rakkaus sinuun auttaa minua juuri kantamaan kaikki kärsimykset, se on ainoa lohdutukseni ainoa iloni elä luule, että siitä koskaan luovun. Innokkaammaksi se vaan on käynyt näinä aikoina. VIKTOR. Minuun on tämä kaikki vaikuttanut vallan toisella tavalla. SYLVI. Kuinka sitten? Selitä!
Siell' olless' olis meidän samoin käynyt. Vapaana kaikkia hän vaarall' uhkaa, Teit' itseänne, meitä, joka miestä. Voi! ken nyt vastaa tuosta verityöstä? Syyn saamme me, me, jonka oisi tullut Sitoa, vangita ja seurast' estää Tuo hullu mies. Mut rakkautemme oli Niin suur', ett'emme nähneet mitä piti, Vaan, niinkuin pahantaudin saastuttama, Salaten sitä, sen vaan annoimme Kuluttaa elon ydintä.
Eläen hengen maailmoissa minä tosin saatoin usein puhua Jumalasta, minulla saattoi olla paljon tekemistä itse käsitteen kanssa, saatoin äkkiä unohtaa ateistiset mielipiteeni ja innokkaasti selitellä, että Jumala on rakkaus, että hän on juuri se meidän rakkautemme kansaan. Mutta Jumalaa sisällisenä uskottina en kaivannut.
"Isäsi " "Onko hän saanut tietää rakkautemme?" keskeytti Ester kauhistuneena. "Ei", vastasi ritari lyhyesti. "Miksi olet niin harvasanainen?" kysyi Ester moittivaisesti ja kiersi samalla hellästi käsivartensa Fredrikin kaulaan. "Oi, näethän tuskani; puhu: mitä isästä?"
Päivän Sana
Muut Etsivät