United States or Samoa ? Vote for the TOP Country of the Week !
HELENA (menee Antin luokse ja tarttuu hänen käteensä). Voi, älä mene, isä, enää ulos, johan nyt on yö. Pane maata tuohon vuoteelle, hyvä, rakas isä, tee se, niin heräät huomenaamuna terveenä ja raittiina.
*Kroll*. Kiitos ja kunnia teille siitä, että muistelette häntä suopeudella. Rakas rehtori, tuon te sanotte niin kauniisti ja sydämmellisesti, ett'en ollenkaan epäile sanoissanne olevan mitään kaksimielisyyttä. *Kroll*. Kaksimielisyyttä? Mitä sillä tarkoitatte?
Matot ovat paikoillaan ja huonekaluja tuodaan sisään. Työmiehet kantavat pianoa. Asettakaa piano tuonne ikkunakomeroon, sanoo rouva. Ei, eihän toki ikkunakomeroon, virkkaa herra. Sinne, rakas ystävä. Mihinkä se sitten pantaisiin? Rumahan se olisi muualla! Minä olen aina nähnyt pianon ikkunakomerossa.
Hän oli kiihoitettu kirjeestä, jonka oli saanut, hänen kynänsä liikkui nopeasti, ja sanat tulivat kuin itsestään. Kirjeen sisältö oli seuraava: "Rakas Mathilda! Et voi uskoa kuinka hyvää kirjeesi teki minulle. Minä olin niin surullinen ja alakuloinen, en itsekään oikein tiedä siihen syytä, minä halusin lohduttavia sanoja ja silloin sain kirjeesi.
"Kiitoksia vanha Jaampa, paha Jaampa, ilkeä Jaampa!" sanoi Laila kietoen kätensä ukon kaulaan ja suuteli tuota vanhaa, kurttuista naamaa. Sitten hän astui Laagjen luo, joka oli istaunut kirkon lattialle, ja lankesi polvilleen hänen eteensä. "Anna anteeksi, rakas isä," sanoi Laila, "ilman sinutta en olisi elänyt, ja sinä olet aina ollut hyvä isä minulle."
Hetken kuluttua hän kuuli askeleita portailta, ja seuraavassa hetkessä kuningatar kumartui hänen ylitsensä. Miten voit tänään, rakas oppimestarini? kysyi hän hunajanmakealla äänellä. Hiukan paremmin, mutisi sulttaani peitteen alta. Paremminko? Ilosta huudahtaen kuningatar heittäytyi hänen ylitseen ja alkoi hyväillä häntä. Oi, armas ystäväni!
Enemmän kuin haavansa päälle, ajatteli hän äitinsä ilon päälle takaisintullessaan uljaan metsäriistansa kanssa. "Mutta, rakas Kastori," sanoi hän yht'äkkiä, käntäissään ujolla katsannolla koiransa puoleen, "millä keinoin saadan mäyrä kotiin? Roisto on niin raskas, että minun lienee vaikea kantaa häntä kotiin kipiällä käsivarrellani."
"Rakas poikani, sinulla on välisti kummallisia ajatuksia ja tunteita", sanoi hän vähän ajan perästä. Cineaskin ymmärsi näitten sanojen suuren merkityksen. Hän ei ollut koskaan tämmöistä Platon kirjoista oppinut.
Kirkkoherra, neidin rakas veljenpoika, sai hän sammaltaen ilmoille, ei enää katsonut sopivaksi tyttärensä seurustelua korkeasyntyisen junkkarin kanssa ja oli sentähden määrännyt, että tytön oli lähteminen Königsbergin kaupungista niin pian kuin suinkin. Helena sanoi jäähyväiset pienessä sinisellä lakkasinetillä suljetussa kirjeessä. Rakas, rakas Boleslav!
Olette humalassa. CASSIO. Humalassa! Pois, sanon! Riennä, huuda kapinaa! Voi, hyvät herrat! Apua! Luutnantti! Montano! Herra! Avuksi, herrat! Kyll' on kelpo vahti! O, diavolo! Kaupunki On noussut! Herran tähden, luutnantti! Ikuisen saatte häpeän. OTHELLO. No, mitä? MONTANO. Ma verta vuodan: kuolinhaavan sain ma. Hän kuolkoon! OTHELLO. Seis, jos henki teille rakas! JAGO. Seis, luutnantti! Montano!