Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
He olivat rakastaneet liiaksi toisiaan. Niin se oli ollut. Ja se, yhdessä heidän aina valvovan, aina vaanivan itsesäilytys-viettinsä kanssa, oli heidät toisistaan erottanut. Rouva Rabbing oli tullut pelastavana enkelinä heidän välilleen. Onnellista ja rauhallista oli ollut heidän elämänsä.
Kohtaus rouvan kanssa esihuoneessa oli jo ollut omiaan monta herättämään, tuon häneen tuijottavan kalkkarokäärmeen näky vielä useampia. Siinä oli hänen elämänsä suuri vastavoima siis vielä kerran hänen edessään. Rabbing! Raharuhtinas! Mies, joka luuli, että raha oli kaikkivaltias, ja joka sen avulla näyttikin kohonneen kaikkivaltiaaksi.
Lienette huomannut, että olen teidän todellinen ystävänne. Olette. Ei moni olisi minua neuvonut siihen, mihin te. Siispä sanon teille, että minun on koetettava teidän miehellenne. Rouva Rabbing katsoi häneen surumielisesti. Minä ymmärrän, sanoi hän. Te vihaatte häntä. Kyllä. Minä olen vihannut häntä varhaisesta lapsuudestani. Kaikki vihaavat häntä. Enkä minäkään rakasta häntä.
Kenties en yhtä helposti, vastasi Johannes. Mutta koetan olla aluksi oma isäntäni. Rabbing katsoi tutkivasti häneen. Ja palasi sitten äskeiseen. Palvelijoita minä kyllä löydän, hän sanoi, mutta en teidän kaltaistanne. Johannes kumarsi. Kiitän tunnustuksesta, hän sanoi. Mutta emmeköhän me jo nyt voisi jättää korupuheita? Minä vannon, se ei ole mitään korupuhetta! väitti Rabbing kiivaasti.
Johannes vavahti. Naisilla oli usein merkillinen aavistuskyky. Kuinka niin? hän kysyi vain vastauksen asemasta. Oletko nukkunut hyvin? Rouva Rabbing oli koettanut tässä kylmyydessä nukkua edes. Johannes oli yöllä huomaamatta luovuttanut hänen peitokseen myös oman päällysvaatteensa. Mutta hän oli kuullut kuitenkin, kuinka toinen oli viluissaan, kuten hän luuli, ääntelehtinyt ja kääntelehtinyt.
Kertokaa! sanoi hän sitten äkkiä lyhyesti ja käskevästi. Mitä? kysyi Johannes hämmästymättä. Tietääkseni ei minulla ole vuorineuvokselle mitään erikoista kerrottavaa. Rabbing teki hermostuneen liikkeen ruumiillaan, alkuperäistä asentoaan silti muuttamatta. Eikö? Eikö todellakaan? hän kysyi. Ei, vastasi Johannes. Paitsi, että minä en matkusta tänä iltana kotimaahan.
Edellisen suhteen en uskalla lausua mitään arveluja. Tahtoisitko sinä hallita maailmaa? kysyi rouva Rabbing miettivästi. En, vastasi Johannes nopeasti. En henkisesti enkä aineellisesti. Minun ainoa toivoni, ainoa, mitä enää pyydän elämältä, on se, että kärsisin niin vähän kuin mahdollista. Rouva Rabbing ojensi kätensä hänelle. Minäkin toivon sitä itseni suhteen, sanoi hän.
Tuskin muisti hän edes koneellisesti taputtaa käsiään tai estää savukkeensa tuhkaa talon hienolle matolle putoamasta. Silloin alkoi Carmela äkkiä laulaa »Aamulla varhain». Se oli uutuus, jonka rouva Rabbing oli hänelle juuri näinä päivinä opettanut. Johannes nousi kalpeana. Kaikkea muuta, mutta ei vain tuota, ei tuota laulua!
Että te juuri senvuoksi sitä paremmin voitte muuttaa luokseni. Sillä minäkin rakastan teitä. Heidän sanansa hukkuivat suudelmiin. Mutta sitten painoi Johannes päänsä hänen helmaansa ja purskahti ääneen itkemään. Rouva Rabbing antoi hänen itkeä valloiltaan. Mutta sitten hän kohotti hänen päänsä ylös ja kysyi vienosti: Sinä itket? Miksi? Siksi että minä en ansaitse tätä autuutta, nyyhki Johannes.
Mutta sinä nyt olet sosialisti. Ethän sinä tietysti tahdo tunnustaa olevan ketään kunnon kapitalistia. Kyllä, sen tahtoi Johannes kyllä tunnustaa. Kapitalistien joukossa saattoi olla hyvinkin monta kunnon ihmistä, yhtä paljon ja ehkä enemmän kuin itse sosialistien. Mutta vuorineuvos Rabbing ei ollut mikään kunnon ihminen. Ja jos se tuli väärän järjestelmän lisäksi...
Päivän Sana
Muut Etsivät