Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos pyrkisin hänen luokseen niinkuin isän. Menisin niinkuin erehtynyt tyttö isänsä luo. Pyytäisin anteeksi niinkuin isältä? Jos olisi tuossa edessäni, polvilleen eteensä lankeisin, jälessään laahaisin, itkisin, anoisin anteeksi, tunnustaisin kaikki. Se antaisi anteeksi.
Jos tänä päivänä tulen tappiolle, ajaa voutinne minun pois enkä tiedä, mistä sitte pyytäisin elatusta itselleni sekä iäkkäälle isälleni. Heretkäämme siis voimiamme koettelemasta!" Gyldenstjerna hymyili. Hän istui, kivi sylissä, Torkelin käsivarrella ja Åbergin herra seisoi toisella rannalla, katsellen, kuunnellen, mutta hän ei voinut kuulla mitä he sanoivat.
"Minä tiedän niin vähän, mutta kysy vaan, sillä ei se merkitse paljon, mitä minä vastaan." "Kyllä sentään! Jos minä esimerkiksi pyytäisin sinua kertomaan vanhemmistasi? Ystäväni Publius, jonka sinä kyllä tunnet, ja minä olemme kuulleet, kuinka kovasti ja väärin heitä on rankaistu, ja tekisimme mielellämme paljon heitä vapauttaaksemme."
"Minä en teiltä vaiteloitse rahaa, vaan pyytäisin teitä kanssani isän siassa". "Mitä? Kuinka?" "Setä, asian laita on se, että Leijonan Anni ja minä, me pidämme toinen toisemme hyvänä, vilpittömästi hyvänä, ja Annin äiti on antanut suostumuksensa, ja nyt olen menossa pyytämään Annia isältänsä, niinkuin tapana on, ja teidän pitäisi käymän kanssani, koska olette isäni veli".
YLIOPPILAS. Anteeksi! jos en teitä estä, Niin suokaa vielä hetkinen! Pyytäisin lääketietehestä Myös kuulla tenho-lausehen. Vuos'-kolminen niin lyhyt on Ja tiede ah! on suunnaton! Vaan jos ees vihjauksen saa, Voi tiensä kauemmas jo vaistoella.
Eikä sinun tarvitse peikkoja eikä noitia pelätä ... minä karkoitan ne, voitan ne ... hävitän ne sukupuuttoon sinunkin tähtesi! En minä nyt taas pelkääkään... Yhtä sinulta kuitenkin pyytäisin... Sano, mitä.
Voit tietysti tehdä kuten haluat mutta jollet tahdo täytyy meidän ennemmin tai myöhemmin poistua mailta halmeilta, jottei kansa » »Herkeä!» huusi Boleslav peläten kuin kuolemaa jokaista sanaa, joka vielä saattoi tulla näiltä huulilta. »Toivonne on täytetty, ennenkuin olette sen lausuneetkaan, sillä olisinpa todellakin häväistykseni ansainnut, jos vielä kuunaan pyytäisin apuanne.
Hyvät herrat, minä en ole unhottanut sitä yötä, jolloin te saatoitte minua Colombier-Rouge'en; jos minua nyt tällä matkallani, millä nyt olen, uhkaisi mikään vaara, pyytäisin taaskin teitä seuralaisikseni, vaan kun semmoista ei ole tarjona, niin jääkää vaan tänne lopettelemaan pullojanne, peliänne ja kirjeenne lukemista. Hyvästi, hyvät herrat!
HURMERINTA. Kiitoksella vastaan otetaan. HILLERI kumartuu sohvan taakse. Nyt on niin, että minä heti tässä alussa huomasin muutamia aukkoja, jotka minä mielelläni tahtoisin täyttää. Senvuoksi pyytäisin, että minä saisin tämän pitää huomiseen, jolloin toisin tämän. Jos suinkin mahdollista? HURMERINTA. Olkaa niin hyvä. No niin! Naatus on jaaritellut koko ajan.
Silloin läksimme enkä minä voinut käsittää, miksi minua vietiin pappilaan ja mitä tehtävää minulla olisi isäni kuulutuksen otossa. Kuitenkin olimme pian pappilassa ja rovastin kamarissa. Nuori rovasti, jota en koskaan vielä ollut puhutellut, kun oli vasta seurakuntaamme tullut, kysäsi kohta: Mitä on asiaa? Minä pyytäisin avioliiton kuulutusta tämän pojan äidin kanssa, vastasi isäni. Kuka olette?