Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Sinä olet nuori, täynnä toivoja, täytä pyyntöni, nai sinä serkkumme! Veli kulta! Kaikki mitä tahdot, vaan en tätä. KUSTAA. Katsoppas, minä tiedän, että sinä ennenkin olet naisia miellyttänyt. Sinua on myös jo ennen rakastettu. Minulle ei koskaan ole semmoista tapahtunut; minä olisin aivan kuin tanssiva karhu. VOITTO. Eipä se olekaan sen hullumpi. Kerran näin semmoisen elävän.
Edellinen oli miehen, jälkimäinen naisen ääni. Kumpikin puhui kuiskaten. »Minun täytyy katsoa, miten hänen laitansa on». »Ei, lupaa minulle ensin täyttää pyyntöni». »Myönny siihen», kuiskasi kolmas myöskin naisen ääni. »Hyvä, minä lupaan», vastasi mies. »Menkää nopeasti pois, nyt hän herää». Kuulin vaatetten kahinaa ja avasin silmäni.
"Ei, vaikka minäkin olin siinä luulossa enkä sen vuoksi mennytkään hänen luoksensa. Herra tohtori, minun pyyntöni olisi, että huomenna tulisitte käymältä minun luokseni, jos aikanne antaa myöden. Minulla olisi teille jotain näytettävää, jonka olen valmiiksi saanut". "Hyvä vaan, kyllä tulen". "Hyvästi kaikki yhteisesti!" "Hyvästi Pilgrim! Makiaa unta". Matkustaja meni menojaan.
Ehkä voin jo tänään lausua sinulle, ett'ei pyyntöni koske minua itseäni, sillä mitä minä tarvitsisin, vaan ruukunkantajattarien onnea, jotka molemmat jo olet nähnyt, ja jotka tarvitsevat turvaa." "Vanhemman heistä, Klean tähden," Publius avosydämisesti vastasi, "tulin tänne, enkä sinun.
"Oi, virka," lausueli Lauri innoissansa, "Sä kiellätkö pyyntöni, kiellätkö sen?" "Sun pyyntöäs? ... en!" "Sen tahdot siis täyttää!" "Siltä se näyttää," liitti Anni ja juoksi ilmoittamaan papalle ja mammalle uutista, jota pappa ja mamma jo kauan olivat odottaneet. Huomenna... Mutta huomenna oli jo syyskuun 1 päivä, ja kesäinen tarina ei kerro syksyn ajoista. KES
Mahdollisesti teen väärin siinä, että pyydän sinulta tälläistä tunnustusta, mutta minä en jaksa elää yli tämän yön huomiseen saakka, ell'et sanallasi vahvista sitä, mitä jo kauan olen aavistanut ja tietänyt! Sinä tosin olet toisen oma, mutta edessä taivaan olet sinä ollut minun, sinun sydämes on ollut minun! Tämä on oleva viimeinen pyyntöni! Armosta, anna minulle vastaus!"
Nyt oli aikani tullut tehdä pyyntöni. Alotin sen äsähtämällä: "Enkä jouda!" "Vai et... Miltähän töiltäsi et joutaisi!... Laiskottelemiselta", ivaili äiti. Silloin lausuin itsetietoisen pyyntöni. Nenääni keikauttaen ilmotin minä: "Minä menen herra Ikosen kanssa polkupyöräilemään!"
Hänen ystävällinen tervehdyksensä, kohtelias käytöksensä rohkaisi minua kerrassaan ja kun hän pyysi minua sisään kamariinsa, lausuin pyyntöni ilman sanottavaa levottomuutta. Kreivi otti minulta tauluni, asetti sen kalliille mahonkipuupöydälle ja tarkasti sitä monta minuuttia hyvin tarkkaavasti. Silmäni kiintyivät hänen kasvoihinsa, ikäänkuin olisin tahtonut arvata hänen sisimmät ajatuksensa.
Te siis hylkäätte minun pyyntöni! huudahti nainen vaipuen takaisin tuolille. Kerron teille jotain, sanoi omituinen ukko.
Sinä tunnet elämäni tarinan. Vieläpä senkin lisään, että maailma ei voi minusta mitään pahaa tai alentavaa puhua. Siis perustan pyyntöni lausuttuun; annan sinulle tilaisuuden tehdä ilottoman elämäni ehtoopuolen onnellisemmaksi kuin sen aamu ja puolipäivän aika ovat olleet." Sitä mukaa kuin noita ehti puheessaan eteenpäin, kirkastuivat hänen kasvonsa. Sipo seisoi äänetönnä tuijottaen puhujaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät