Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Yht'äkkiä pöllähti mieleeni että minä kuka tiesi häneltä voisin saada torpan paremmalla ehdolla, sillä minä tiesin hänen jalomieliseksi herraksi, joka ei kiusaisi alimmaisiansa. Monta päivää oli tämä mielessäni; mutta minä häpesin panna sitä toimeen. Minä pelkäsin herrasvä'en pitävän pyyntöni vaatimuksena sentähden että kerran olin pelastanut lapsensa. Ei hätä lakia lue, sanoo vanha sananlasku.
Tämä omituinen ristiriitaisuus vaan selvensi minulle, kuinka kauas olin jo eksynyt totuudesta. Kun olin päätökseni tehnyt, menin heti erääseen kenkäkauppaan, jonka isännälle olin tuttu vanhana ostajana. Tässä kohtasi minua ensimmäinen koetus. Miten esittäisin asiani suutarimestarille, joka ei tietysti aavistanut mitään! Mitä hän ajattelisi minusta, kun saisi kuulla omituisen pyyntöni!
Tuon pyyntöni jos lupaatte vilpittömästi täyttää, niin myöntymykseni on luja ja valmis", puheli Kolkki jäykästi. "Niin paljon kuin minussa voimaa on, tahdon korjata rikostani ja kohdella häntä lempeydellä ja ystävyydellä. Eiköhän ole parasta, että heti laitan Eskon hevosella heitä noutamaan? Vai kuinka Kolkki?" myönsi ja kyseli Kirri. "Tehkää niin!" "Tuossa on, Kolkki, käteni!
»Entä jos kaadut väsymykseesi, ennenkuin loppu tuleekaan?» jatkoi Elias. »Parempi teidän on levätä täällä kuin kaatua kesken tielle», sanoi Kaska, joka nyt oli myöskin palannut muiden luo. »Miksi ette pyydä herra Miihkalia viipymään, rouva Elina?» ihmetteli Maija Liisa. »Minun pyyntöni», vastasi Elina, »tietää ja kuulee hän sanomattakin.
Tehköön nyt siellä katumusta ja parannusta". Minä olin liian onnellinen, saattaakseni kantaa sydämmessäni vihaa. Minä rupesin pyytämään, että Shvabrin päästettäisiin vapaaksi, ja hyväntahtoinen kapteeni, vaimonsa suostumuksella, täytti pyyntöni.
Ettekös te ole äänivaltainen Krasnoperskin piirikunnasta? kysyi syyttäjä aivan kuin muistellen mitä hän oli ennen kuullut Nehljudofista, joka nyt esitti niin kummallisen tuumansa. Suokaa anteeksi, en luule että tämä olisi missään yhteydessä pyyntöni kanssa, vastasi Nehljudof kiihkeästi ja vihaisesti.
Minä tahdon nyt pahanhengen kiusaksi olla ystävällinen mies". Ensiksi ruvettiin kunnon saksalaisen tavan mukaan polttamaan sikaria; sitten minä vedin esille pyyntöni ja herra jokseenkin pi'an koko kasan rahoja. Tällä tavoin oli meillä kummallakin oivallinen päivä. Tästä kaikesta näkee lukija olevan monenlaisia syitä ja aiheita hyviin töihin.
Tigellinus loi silmänsä maahan Cineaan tyvenen ja tutkistelevan katsannon edessä, eikä juljennut katsoa häntä kasvoihin. "He ovat valtion vankeja. Laki pitää vaaria heistä. Mitä minä voin tehdä?" hän vastasi. "Sinä et ymmärrä minua", lausui Cineas. "Minun pyyntöni on tämä. Minä tulin tänne heitä lunastaakseni, maksoi mitä maksoi." "Heitä ei käy lunastaminen.
BERENICE: Pyyntöni arvaat. Jokainen sen arvaa. TIITUS: Niinpä minä koetan arvata mitä voin sinulle parasta tehdä. Ruhtinatarta seuraa keisarillinen suojelus. Niin, Berenice, täytän vanhan toivosi. Päästän sinut kaukaisessa kotimaassasi käymään. BERENICE: Kiitän armostasi! Minä en ollut se, joka tein sinut Augustaksi!
"Sellaista älkää uskoko; minä vakuutan olevani rehellinen mies! Mutta pyhät valat sitovat kieleni. Vaan olkaa te, jalo pelastajani, avosydämisempi kuin minä ja sanokaa minulle nimenne! Tämä pyyntöni on ehkä liian rohkea, mutta minua kovin ilahuttaisi tuntea sen miehen nimi, jolle Jumalata lähinnä olen suurimmassa kiitollisuuden velassa." "Olkoon menneeksi!
Päivän Sana
Muut Etsivät