Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. kesäkuuta 2025
Saatua lupasanoman Verimiekat mielellänsä Ristin tykö rientänevät, Kiukkuisesti kiiruhtavat; Lyövät luihin ensimmäisen, Sekä toista toukkaisevat, Sääret särkevät peräti, Käsivarret katkaisevat. Koska katsovat lähemmä Näit he Herran hengetöinnä. Ei he luita liikuttane, Täytyi jäädä terveheksi. Suuren suosiost' Jumalan. Karkas yksi keihäällänsä Herran kylkehen kovasti, Rikkoi ruumihin pyhimmän.
Sanottiin hänen lukevan lakitiedettä. Mihin tämä kaikki tähtäsi, ei tiennyt, kuten sanottu, muut kuin uskotut. Mitä Helenaan tulee, niin ei hänkään saanut Reinholdia sosialismikysymyksessä paljo avomielisemmäksi. Helena ensin luuli, että Reinholdin uusi tapa johtui tuosta Helenalle perin tutusta halusta välttää turhaan lausumasta pyhimmän aatteensa nimeä.
Kaikkein pyhimmän sivuosasta johdatettiin meitä muutamia portaita myöden alas pieneen holvi-huoneesen. Täällä me aikalailla ällistyimme, kun meidän käskettiin kenkämme riisumaan. Sukkasillamme astuimme me sitte vielä muutamia portaita myöten alas erääsen kirkkoon. "Tässä on paikka," sanoi oppaamme, "jossa Herra näyttäytyi Moosekselle palavassa pensaassa."
Minä uskon tämän; minun täytyy uskoa se; minä uskon häntä, joka sanoo sen. Kuinka minä siis voin tehdä muuta kuin riemuita? Kaksi ihanata näkyä nousee minun eteeni ja alkaa täyttää mailman ja koko minun sydämeni ilolla. Minä näen tuon Pyhimmän, Täydellisen, Pojan, uhrin, karitsan, kirouksen vapaa-ehtoisesti menevän ristin kuolemaan minun tähteni.
Minä monta kertaa olen melkeen peloissani sinun tähtesi, Rita. Minä itsekin usein pelkään itseäni. Ja sen vuoksi juuri sinun ei pidä herättää pahaa minussa. Vaan Jumalan tähden, teenkö minä sitä! Sinä teet, kun sinä pirstot paloiksi pyhimmän välissämme. Vaan ajattelehan toki, Rita. Onhan se oma lapsesi, meidän ainoa lapsi, josta tässä on puhe. Vaan sinun pitää olla minun yksistään! Kokonaan minun!
Ja jonka silmät uteliaina tunkeutuivat tämän kaikkein pyhimmän läpi, hänen sydämessään, jos hän oli nuori, kävi iloinen vavahdus, ja hänen ajatuksissaan se utuinen joku, hänen ihanteensa tuli hänen luokseen, pani hellästi kätensä hänen kaulansa ympäri ja sanoi: pois epäilykset ja hedelmättömät seulomiset, elämä on iloinen, elämä on varma ja taattu, sen tarkotukset ovat selvät, luonnolliset.
Mutta langetessaan polvilleen siellä pyhimmän paikan luona, täytti yksi ainoa tunne hänen sielunsa, Jumalan läsnäolon tunne. Kaikki muu katosi, ihmiset ympärillä, kirkko ja koko maailma iloineen, suruineen; hän tiesi vaan olevansa likellä Jumalaa, sai vakuutuksen siitä, että hän oli löytänyt armon ja otettiin lapsena vastaan. Mikä suloinen lepo, mikä taivaallinen autuus!
On siis vaivassa viatoin, Sekä syytöin surman alla; Vialliset vallallansa: Herra henkensä paneepi Pahan tähden palveliansa. Katso synnin virheyttä, Jumalan vihan väkeä, Palavuutta polttavaista: Ei armahda ainokaistans', Rakkahansa rankaiseepi, Lyöpi poikansa pyhimmän Synnin tähden surkeasti.
LINDH. Minun olisi ehkä pitänyt sepittää sähkösanoma näin: »Teidän ylhäisyytenne venäläiset santarmit ovat perustuslain vastaisesti loukanneet ihmisen pyhintä oikeutta pidättämällä» ... ja niin edespäin ... »mutta kaikkein pyhimmän suomalaisen oikeuden nimessä vaadin minä, hänen veljensä, että kielto tuossa tuokiossa peruutetaan ... ellei se tapahdu, jätän minä heti paikalla sisään eronhakemukseni?» Niinkö?
O ihmisyys! mä kysynenki: Ken on se häijy hirmuhenki, Mi saastuttaa nyt pyhimmän, Mi hyveen tallaa, teuhaa, pauhaa Mi murhaa kunniaa ja rauhaa? Ken nimeltänsä onkaan hän? Me hältä vallan kukistamme Ja vankikurjat pelastamme, Pois maasta hänet karkoittain. On siitä suunnatonta vaivaa; Vaan hänen työnsä raittiit raivaa, Maan tehden vapahaksi vain!
Päivän Sana
Muut Etsivät