Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. marraskuuta 2025
Pihalt' armaalt' laulut kuului, Nyt ne lepää laulajat, Siiven alle peittäin päänsä Pesässään he nukkuvat, Vielä heinäsirkan ään' Niityllä soi heleään, Lapsen', laskeu siis vaan Rauhass' aivan nukkumaan. Pihall' armaat kukkaistertut Korren päässä nyökkyvät, Kuunvaloa hengittäin, he Suloist' unta näkevät. Nukkuu omenakin puu, Kukat puussa uneksuu. Lapsen', laskeu siis vaan Rauhass' aivan nukkumaan.
Vihdoin he saapuivat lammen luo, mutta kun Löfving aikoi pyytää selitystä tähän kummalliseen kulkuun, oli nainen kadonnut. Vähän sen jälkeen sai kapteeni tietää, että ne miehet, joita hän odotti, olivat tapetut parin kivenheiton päässä mökistä, jossa hän odotti, ja viimeisenä tapetun miehen vyö riippui sitten kauan puussa tien varrella.
Kuu oli jo noussut matalalle taivaanrannalle ja paistoi suurena ja täydellä terällään mökin akkunasta, kun Miranda oli valmiina lähtöön. Hän otti pienen tinatun kattilan, jossa oli vähäisiä kaloja täyiksi. "Missä ovat siima ja koukut?" kysyi Taavi. "Niitä pidän ontossa puussa järven rannalla", sanoi Miranda.
Vielä kuulin kummempia, Imehempiä tähysin: Hirsi veti, härkä notkui, Reki kesti, tie hajosi; Orava ahoja kynti, Hevonen makasi puussa; Kattilalla souettihin, Wenehellä keitettihin; Repo päätä poimimassa, Itse hanhut antamassa. Anna hanhut siipiäsi, Lakia laakamoisiasi! Millä lennän muille maille, Noille maille tuttaville, Hopiaisehen salohon, Kultaisehen koivikkohon.
Suurmiehiä tarvitaan aina. »Nuorukainen, jonka sielua ei suuren miehen läheisyys saa väräjöimään ja soimaan voimakkain sävelin, on tarpeeton oksa ihmiskunnan puussa», sanoo Albert Corvey. Vähän on niitä, jotka hiljaisuudessa viljelevät persoonallisen elämän arvoja. Astukaa siis esiin te maan nuoret, jotka tunnette sisäisen kutsumuksen.
Onpa vahinko, että nämät päärynät, persikat, pähkinät, omenat ja muut hedelmät puussa mätänevät ja näivettyvät, taikka putoovat mäsäksi maahan. Kun nyt puutarha kerran on jätetty teidän haltuunne, voisin minä viedä ne hedelmät, joita ette jaksa syödä, kaupaksi ja niillä saada monta killinkiä.
Sain siis senkin yön viettää metsässä muutamassa suuressa puussa, joka oli ontelo sisältä. Semmoisia vanhoja jättiläispuita tapaa tiheään Amerikan aarniometsissä. Tämäkin mainittu puu oli niin suuri, että helposti kaksi minun kokoista miestä olisi sen onteloon mahtunut.
He lauloivat kuinka metsä on niin ihmeen ihana silloin kun koreja riippuu puussa ja talonpojat juoksentelevat yltympäri hevosten haussa. Peipponen, käki ja ylioppilas ovat kolme iloista lintua, jotka höyhenistään tunnetaan, he lauloivat.
Mutta se sukupolvi, joka on syntynyt täyteen kansalliskevääsen, on kuin ne linnut, jotka ovat syntyneet täyteen lehteen ja kaivaten laulavat: lehti on puussa, lehti on puussa! kukkia, hedelmiä, vapautta! Siihen väliin kirkaisee suokurppa: Eipäs! kuin: puu lehteen, puu lehteen! Kummatkin ovat näkökannaltaan oikeassa.
Tosin palveli hän vuoden Helsingissä ja joteskin isoista herrasväkeä, mutta eipä tarvitsis, sanon minä, eipä tarvitsis itseänsä sentähden lyödä niin herramaiseksi, niin fiiniksi; sanalla sanoen, niin ymmärtämättömäksi kuin Eeva teki. Vähempikin piisaisi muonamiehen tyttärelle. Onko tämä alhaisen ihmisen kieltä: »missä nakriit kasvaa, puussa vai maassa?» Nauriit, näetkös.
Päivän Sana
Muut Etsivät