United States or Tonga ? Vote for the TOP Country of the Week !
Muutamana kauniina kevät-yönä v. 1295 nähtiin kuutamon valossa pienempi haaksi kulkevan Hirviluodon ja mannermaan välisessä salmessa Turusta tullen. Lauhkea luoteis-tuuli täytti purjeet, ja laineet kimaltelivat hopean karvalla. Purjehtijain matka kulki Kakskerran pohjoisia niemiä kohden, jotka tumman-viheriöinä uiskentelivat veden-kalvossa. Haahden kannella oli kaikki hiljaista oloa.
Uskokaa! sanoi Ruys, kädet housun taskuissa käyskennellen humalaisten merirosvojen keskellä, jotka katselivat häntä uhkailevin silmin. Minä olen käskenyt, sanoi kapteeni tyynesti. Luuletteko, miehet, Ruys'in uskaltavan antaa minun nimessäni valheellisia käskyjä? Vankeus on kuitenkin pian päättyvä. Päivän koittaessa nostamme purjeet ja lähdemme Tukholmaan.
Merimiehet peljästyivät siitä suuresti, koska he kokemuksesta tiesivät että nämä surulliset huudot ennustivat pahaa ilmaa ja haaksirikkoa. Me riensimme siis korjaamaan kaikki isommat purjeet ja jokaiselle annettiin määrätty paikkansa.
Niin monen purjeet puhkiaa ja aallot haaksen hautaa, ei heidän tiestään jäljet näy, ei venhostansa lautaa, he ijäks sinne suistuvat, ei muista kenkään heitä, ja tuskin äiti vuodattaa nyt heille kyyneleitä.
Stanleyn viittauksesta nostettiin ankkurit laivaan ja kolmikulmaiset purjeet viritettiin, ja pian oli iltatuuli vienyt laivan kauas merelle maan kadotessa etäisyyteen udun tapaisena. Retkikunta tunkee Afrikkaan. Marraskuun 13 päivänä saapui Stanley Afrikan rannalla olevaan Bagamayoon. Täällä oli hänellä jo ensimmäinen vastoinkäyminen.
Mutta ylpeinä yli muiden loisti tervapurtten laajat purjeet, pullistuen omast' onnestansa, tietäin kantavansa korven voimaa, kantavansa suuriin kaupunkeihin havumetsän haluttua mettä.
Tuskin oli hän ennättänyt laivaan ennen kun ankkuri nostettiin ylös, purjeet levitettiin ja laiva lähti merelle sillä aikaa kun pitkä Juho asetti Kaarlo ensimäisen kuvan sir Edwardin kajutan seinään. Juho tiesi hyvin, että ei maksanut vaivaa kysyä, mutta hän luuli, että laiva tekisi pienen kierroksen ja pian laskisi rantaan, sillä se oli jotenkin varmaa, että sir Edward ei tekisi pitkiä matkoja.
Kun tuuli kiihtyi enkä tiennyt, kuinka kaukana Kuuban saaresta vielä oltiin, ja maihinnousu täällä on vaarallista, annoin koota kaikki purjeet paitsi raimin. Aika ajoin tuuli puhalteli navakasti ja ajoi minua pitkät matkat en tiedä mihin. Tuli ihan pimeätä ja satoi. Annoin koota raimipurjeenkin, emmekä tämän yön aikana edenneet enempää kuin kaksi meripenikulmaa.
En kyennyt ensin saamaan sanaa suustani enkä voinut muuta kuin viitata kädelläni, että laskettaisiin ulommaksi laivasta ja katkaistaisiin köysi, jolla vene vielä oli laivaan kiinnitettynä, sekä että olin viimeinen laivasta lähtenyt. Sitten kiirehdin heitä pystyttämään molemmat mastot. Purjeet olivat tuota pikaa viimeisessä reivissä ja ylhäällä. Vinhasti etenimme laivasta.
Oli herttainen iltapäivä ja kapteeni sanoi itsekseen: "herttainen aurinko, herttainen meri, herttaiset purjeet, herttaiset lehdet, herttainen rakkaus, herttainen nuoruus, kaikki tyyni on herttaista!" Kuitenkin kapteeni katsoi velvollisuudekseen tervehtiä nuorta kumppaniaan ennenkuin hän taas lähti näkyvistä. Hetken kuluttua hän taas tuli takaisin ja he lähtivät matkalle.