United States or Andorra ? Vote for the TOP Country of the Week !
Olen tullut paremmaksi sen puolison kautta, jonka Jumala on minulle antanut, lasteni kautta, velvollisuuksieni kautta, siitä myötä- ja vastoinkäymisestä, jota olen saanut kokea puolisoni rinnalla; niin Saara, ennen kaikkea hänen kauttansa, hänen rakkautensa, hänen kunnollisuutensa kautta olen jalostunut ja tunnen itseni päivä päivältä onnellisemmaksi.
"Juuri saman kysymyksen ovat kaikki muutkin tehneet", hymyili hän, "ja niin minulla yhä uudestaan on ollut syytä vakuuttaa, etten ole kuvannut siinä omaa elämääni, ja ettei puolisoni kuulu sotilassäätyyn."
Mutta linnani, se loistaa rikkaampana kuin milloinkaan ennen kiiltää kultaa ja hohtaa hopeata ja marmoria, ja on siinä kalliita kasvihuoneita kaikkea semmoista, mikä sopi ruhtinaalle ja Bertelsköldille kolmekymmentä vuotta takaperin, sitä on täällä yltä kyllin, jotavastoin kaiken tämän komeuden omistaja kulkee rauhatonna kuin aave yöllä, astuen niiden ruusujen päällä, joita on kylvetty hänen maallensa, ja tuntien samalla, että hän tällä hetkellä kenties omistaa tyhjää vähemmän niin, tyhjää vähemmän, puolisoni, sillä enin osa tätä komeutta on lainattu hänen armonsa kreivittären hovimestarilta, konnalta, joka pettää meidät kaikki!
»Lajos, Endre kuolkoot: Lapsi lapsen hinta!» Onneks miekkaa vastaan syöksee Nyt Gyulafin rinta. »Joutuun konna kiinni!... Oi, Cselényi! Pian!...» Siinä hovimiesten teuraaks Joutuu Felicián. »Veriss' on sun sormes, Turhaan tuo ei vuoda: Mitä tahdot, puolisoni, Kivun kostoks suoda?» »Etusormestani Immen ihanaisen, Pitkäsormest' uhkasurman Nuoren nuorukaisen;
Tuommoinen jos kuolleen' olet, Niin surmaan sun ja sitten sua lemmin. Viel' yksi! viimeinen! Noin maire kuinka Noin surmaavaa on? Itkeä mun täytyy: Mut julmat on ne kyyneleet; tää tuska On taivaallista: rakkaudesta lyö se. Hän herää. DESDEMONA. Kuka siell'? Othelloko? OTHELLO. Niin, Desdemona. DESDEMONA. Tuletko maata, puolisoni? OTHELLO. Luitko Jo iltarukoukses, Desdemona?
Kaikki nuo ilkeät olennot irvistelivät hänen ympärillään ja kauheimmat uhkaukset lausuttiin hänen kuullen. "Missä on puolisoni?" kysyi joku. "Sinä olet syypää hänen kuolemaansa." "Ja missä on veljeni, joka ei enää palaja wigwamiinsa? Mihin olet hänen pannut?" "Kuolema hänelle! Jokainen meistä saakoon palasen hänen lihastaan! Tappakaa hänet!"
"Mutta vain sillä ehdolla, että sitä ennen tahdon kuulla puolisoni, joka viimeksi ainakin puhui rauhan puolesta, ja viisaan senaattini mielipidettä. "Lisäsin vielä, että itse puolestani olen taipuvainen rauhaan." Senaattorien kasvojen ilme muuttui huomattavasti iloisemmaksi. "Ja luulin voivani sanoa jo edeltäpäin neuvoskuntani mielipiteen.
Mutta muutamat hänen ystävistänsä ja muutamat heimokuntamme jäsenet panivat pahaksi, koska minä en enää tahtonut ottaa osaa valtion uskonnollisiin menoihin ja koettivat synnyttää nurjaa mieltä minua vastaan. He panivat liikkeelle pahoja huhuja minusta ja tuottivat minulle paljon murhetta. Puolisoni sai tietää sen ja päätti tehdä siitä lopun.
He ihmettelivät itsekseen sitä, että prefekti oli niin nopeasti tajunnut asiaintilan. Vihdoin Gotelindis sanoi: "Teodahadin, puolisoni, viimeisen amelungin." "Teodahadin, viimeisen amelungin", toisti Cethegus hitaasti. Sillä aikaa hän punnitsi mielessään kaikkia mahdollisuuksia.
Jospa vielä olisit hengissä ja ymmärtäisit ihmiskieltä, niin kysyisin sinulta: 'Onkohan puolisoni palannut sodasta? Vieläkö hän Genoveevaansa ajattelee? Vieläkö hän on minulle vihoissaan, vai onko saanut tietää viattomuuteni? Hän elää ylellisyydessä ja minä menehdyn tänne puutteeseen ja kurjuuteen».