Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 19. kesäkuuta 2025
»No niin», sanoi Pavillon, »samaa juuri nuori neito itsekin virkkoi Mabel muorille; ja tosiaankin soisin, että olisitte nähnyt miten puna lensi hänen poskillensa, kun hän sen sanoi maitotyttö, joka on luistellut jäistä tuulta vastaan puolen peninkulman matkan kaupunkiin, olisi kuin lilja häneen verraten enpä kummeksi tosiaankaan, että Mabel muori rukka on hiukan mustasukkainen.»
"Mitä sinä tahdot", kysyi Marit kallistaen päätänsä hänen suunsa puoleen. "Eikö Eli ole täällä?" kysyi Anders, hän näki ett'ei se ollut Eli, joka kumartui hänen ylitsensä. "Ei, se ei ole Eli", vastasi Marit. Anders nosti päätänsä hiukan ja katsoi Marit'in silmiin. "Kuka sinä olet?" kysyi hän. "Nimeni on Marit", vastattiin tyynesti. Anders'in silmät suurenivat ja puna nousi hänen poskilleen.
Muuten hän kaikin puolin oli erinomaisella tavalla kehittynyt. Hänen rehellisissä kirkkaissa silmissään asui enemmän loistoa ja älyä, hänen huulillaan enemmän lempeyttä. Kenelm katseli häntä ihaillen. Ja kun hän kääntyi pois peilistä ja kohtasi Kenelmin katseen, heleämpi puna hänen poskillensa ja vedet nousivat hänen kirkkaihin silmiinsä.
Eva kääntyi pois ja oli silmänräpäyksessä kadonnut; mutta tuskainen, hämmentynyt katse ilmestyi uudestaan veljeni silmissä ja kuumeinen puna hänen poskillansa, ja meni iso aika, ennenkuin hän näytti jälleen tyyntyvän. Minä seurasin Evaa. Hän istui kädet ristissä huoneessamme. "Voi, Elsa", hän lausui, "kuinka hän on muuttunut! Oletko varma, että hän edes nyt saa elää?"
Esterin poskien puna oli kalvennut niinkuin punainen ruusu vaalenee ollessaan auringossa, saamatta kylliksi virkistävää kosteutta. Valkeiden, laihojen käsien selkämyksissä näkyivät selvästi jänteet. Mutta kaunis oli Ester vieläkin. Hän oli kuin hento kukka, jolta suurempi kasvi auringon lämpymän säteen siimestää. Ester odotti ja pelkäsi. Kunhan vain Arnold ei tulisi juovuksissa kotiin.
"Mingo," sanoi metsästäjä, ja silmäin loiste sekä poskien puna ilmaisi hieman inhimillisen luonnon heikkoutta, "Mingo, teidän urhoollinen toverinne nimitti minua Haukansilmäksi, luultavasti sukkelan ja tarkan tähtämisen takia, ja päänsä levätessä polvellani antoi hän minulle tämän nimen, vähää ennen kuin hänen henkensä lähti autuille metsästysmaille."
Iloisena ja luottavaisena hän lähestyi Ainoa, joka oli ylen soman näköinen helyillä koristetussa puvussaan, ja sanoi leikillisesti: Silloin nuori tyttö ensin punastui korvia myöten ja loi katseensa maahan. Mutta puna putosi ja posket kalpenivat ja katse nousi maasta ylös.
Nenälleen lasit tihrusilmä panee, Nähdäkseen häntä; imettäjä lörppä Poruttaa vetotaudin kakaraansa, Hänestä rupatellen; parhaan vartin Likaiseen kaulaans' sitoo kyökkipiika Ja töllistämään ylös seinään kämpii; Rahit, kuistit, ikkunat on täpötäynnä; Katoilla, harjoill' istuu kahdareisin Väkeä kaikenlaista, jotka silmin Hänt' ahmii kaikki; joukkoon tunkeilevat Papitkin, harvoin nähdyt, koittain saada Pukaten paikkaa; hunnutetut naiset Siloiset poskipäänsä, joilla puna ja valkea käy sotaa, alttiiks suovat Himoisen Phoibon tulisuudelmille.
Oleskeltuaan kauvemman aikaa Puna nimisellä suurella saarella, jonka asujamissa hän pani toimeen hirvittävän verilöylyn, jatkoi Pizarro matkaa eteläänpäin.
"Tiedänhän että sinulla on vähän huvitusta täällä, ja että sinun täytyy säästellen elää. Minun on sinua sääli, poika parka. Tule, käy mukaan, ole kerta iloinen iloisten kanssa." Tumma puna nousi Georgin kasvoille ja hän oli siksi ylpeä, että häntä pisteli mokoma sääliminen. "Jätä minut rauhaan, Wildström!" sanoi hän hieman kiivaasti. "Huvituksia en kaipaa. Minun täytyy mennä luennolle."
Päivän Sana
Muut Etsivät