Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 2. lokakuuta 2025
Eräs kohta joka on varsin omituinen, on se, että tuimat lappalais-uudisasukkaat kohtelevat muita Lappalaisia ylenkatseella eivätkä käytä lappalaista pukua, pitäen itsiään Ruotsalaisina tai Suomalaisina.
Mutta Villen katse pani hänet pysähtymään; jalat löivät taaskin hervottomiksi. Mikä neuvo häntä auttaisi? Sinä tätä pukua ihmettelet? Luulet kai omakseni? Hän taaskin nauroi tuota kummallista naurua, sillaikaa kuin etsi sopivaa valhe-juttua. Ville jäi odottamaan. Soinisen tytön leninki. Oli saanut reiän helmaan ja pyysi minua korjaamaan.
Monena edellisenäkin iltana, kun hän oli liikkunut kaupungissa, oli hän tavannut saman miehen milloin tavaten milloin käyden hänen ohitsensa, ja niin oli hän tehnyt monta kertaa joka ilta. Miehellä ei aina ollut samaa pukua, mutta kapteeni Stålsköld oli kuitenkin tuntenut hänen vartalosta ja ryhdistä.
Neidit laittavat minulle uutta pukua, sanoi tyttö osoittaen isälle Rantsevan työtä. Hyvä tulee, punanen, loruili hän. Jäätkö meille yöksi? sanoi Rantseva, hyväillen tyttöä. Jään. Ja pappa myös. Rantseva puhkesi hymyynsä. Pappa ei saa, sanoi hän. Jättäkää siis tyttö tänne, sanoi hän kääntyen isän puoleen.
Lukuunottamatta kuningasta itseään, jonka puku oli kaikkein muitten pukua yksinkertaisempi, esiintyivät useimmat hänen seuralaisistaan ylellisen komeissa puvuissa, niinkuin oli tapana holhoojahallituksen aikana tuona aikana, joka loisti kuin laskeva aurinko ja jonka tapoja Kaarle XI:n ankara säästäväisyys ei vielä ollut ehtinyt muuttaa.
Lukongeh käski Stanleyn myöskin lähettämään itselleen hänen nuoren nepansa ja serkkunsa mukana kaksi sinisestä ja tulipunaisesta flanellista tehtyä pukua, säilöstäjätaudin ja päänkivistyksen lääkkeiksi, yhden revolverin ynnä ampumavaroja, yhden vaatepakan, viisikymmentä naulaa erilaisia helmiä, kaksi punaista lakkia, yhden englantilaisen huovan, yhden neljäkymmentä miestä kantavan kanootin, kaksi norsunluu-hammasta, vuohen ja saukon nahkoja sekä rauta- ja vaskilankaa.
Lahdille ja salmille alkaa tuulellakin ilmestyä pieniä tyyniä paikkoja. Talven henki kutoo silloin Pieliselle ja sen syvänteiden lukemattomille asukkaille pakkaselta suojelevaa pukua. Tulee niin tähtikirkas yö, ja silloin on mataloille lahdille ja virrattomille salmille syntynyt sileä, taivasta kuvastava kirkas kansi, mutta vapaina vierivät vielä laineet syvemmillä selkävesillä.
Yhtä mielelläni itsekseni lörpöttelisin kuin itsekseni joisin. Tosin käy aika tällä tavalla niin pitkäksi. Meidän täytynee aikamme kuluksi somistaa itsemme ja koettaa pukua, jossa aiomme tehdä ensi rynnäkkömme. Miksi puhut rynnäköistä, kun olen tullut tänne vain vaatiakseni antautumisen voimassapitämistä?
Sitä varten on tarpeen kokonainen sydämen ja järjen taito... Pulma on, pikku Elisabet» hän kohotti sormeaan »tuo iän ilmoinen ... ei vain ottaa, vaan antaa»... Ja nyt alkoi vaunuja saapua portaiden eteen. Elisabet oli äidin huoneessa muuttamassa pukua. He sanoivat siellä toisilleen jäähyväiset; ja sitten saattoi isä hänet vaunuihin.
Ja sitten toisella kertaa hän taas kotona puki ja riisui, katsoi ja tarkasteli, toisinaan oikein itki, kun ei saanut tyydyttävää pukua päälleen. Ketolan torpan päätti hän jättää ensi syksynä, ainahan muualla saa edes sen verran palkkaa, että saa kunto liinan päähänsä. Koko tien hän tuskitteli, siksikuin joutui toisten tyttöin pariin, jossa tuo ikävä seikka hieman unohtui.
Päivän Sana
Muut Etsivät