Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Pitkillä askelilla harppasi vantteran miehen perässä laihallainen herrasmies, jonka huolellinen ja muodikas puku, mustakehyksiset rillat, kellertävät kävelyhansikkaat ja hopea-mokulainen, yläpäästä paksumpi keppinsä osoitti hienoa, maailman menoon tottunutta ihmisolentoa.
Jospa se puku vain jo olisi täällä! Se nainen sanoi kerran se oli niin karvasta, että vieläkin sydäntä ellottaa että Posthumuksen pelkät vaatteet olivat hänestä suurempiarvoiset kuin minun oma, jalo persoonani täydessä lahjaini koristuksessa.
Sitten hän soitti. Neitsyt Madsen tuli sisään. Hän näytti jotenkin happamelta, hänellä oli laihat, punaruskeat kasvot, punaruskea kihara tukka ja punaruskea puku, ja kun hän arkitilassa ei käyttänyt sellaista ylellisyystavaraa kuin valkoista kaulusta, ei voinut koskaan tarkoin nähdä, missä kaula päättyi ja puku alkoi. "Mitä tahdotte, herra Blendenau?"
Vierasten puku näytti hänestä yhtä narrimaiselta, koska useoilla itävallan ylimyksillä oli pitkä parta ja melkein kaikilla lyhyet, kirjavat takit, leikatut, koristetut ja reunustetut länsi-Europassa tuntemattomalla tavalla.
Yksi kadeteista oli juuri ratkaisevalla hetkellä sairastunut, eikä kuitenkaan yksikään heistä saanut olla poissa tuosta juhlallisesta tilaisuudesta. Täällä on puku, sanoi kreivi Eerikille, pue heti paikalla päällesi! Minäkö? kysyi Eerikki ihmeissään. Sinäpä sinä. Ei ole aikaa hukata. Sinun täytyy ruveta kiinalaiseksi. Mutta kuinka pitää minun siis olla? kysyi Eerikki. Ei se mitään.
"Kelpaavat kyllä varmaan, mutta eivät sovi", vastasi skotlantilainen; "anna minulle, jalo Ilderim, orjan puku, ja minä sen kernaasti panen päälleni; mutta vapaan itämaisen soturin pukua sekä mahomettiläisen turbania minä en voi kantaa". "Nazareni", vastasi emiiri, "sinun kansakuntasi on niin epäilevä, että se sen kautta itse joutuu epäluulon alaiseksi.
He huomaavat hänet köyhäksi, tietämättömäksi ihmiseksi, jolla on yllään haalistunut ja rikkinäinen puku, kuten heilläkin, ja josta ei millään tavoin tulvi alituinen valovirta, vaan josta ainoastaan silloin tällöin välähtää loistava ajatus, jota seuraa täydellinen pimeys.
Vaalean sininen puku pantiin ylle ja sen päälle yksinkertainen musta esiliina, ja nyt hän oli valmis ja hiipi hiljaa ulos huoneesta puutarhaan; Emil antoi tavallisesti vaunujen seisahtaa ja astui itse edellä saapuakseen odottamatta; nyt tahtoi Margreta mennä häntä vastaan.
Tän' yönä valvon; jätä mulle kaikki; Nyt olen minä emäntä. Hoi! tänne! Ei ketään? Hyvä, kreivin luo käyn itse Ja panen kiireen hälle huomiseksi. On sydämmeni oikein kevyt nyt, Kun kiero tyttö tuo on talttunut. Kolmas kohtaus.. Julian kamari. JULIA. Tää puku, paras on.
Nyt tämä elämä taas alkaa luistaa... Koittaa tästä Johannallekin vielä valoisemmat päivät... Kreeta, Kreeta hoi!... Joko ne menivät?... Uskallanko tulla? Tuolla ovat salin puolella. Tule vaan! Ei pelkoa, että ne hetkeen aikaan tänne ennättävät. Kreeta!... Katsokaa tänne vähän tarkemmin! Kreeta. Siunaa ja varjele!... mitä sinä Johanna nyt!... ihanko sinun heti täytyi ottaa tuo puku yllesi?
Päivän Sana
Muut Etsivät