Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. heinäkuuta 2025
Kertomus oli kieleen ja puhelutapoihin nähden tavallisen rehellisen talonpoikaispojan puhetta, ja Nehljudofista tuntui erittäin kummalliselta kuulla tätä kertomusta täällä linnassa vangin suusta, jolla oli häpeällinen puku.
Ryömiessäni siinä kivien välissä marjoja noukkiakseni kutsui isä äitiä luokseen. Kun hän oli lähtenyt, lähestyi minua toiselta puolen pitkä, kalpea nainen, joka näytti olevan äitiä vanhempi; hänellä oli musta puku, kaulassa valkoinen poimutettu pystykaulus. Hän katsoi ystävällisesti minuun ja ojensi minua kohti orjantappuraruusun, joka hänellä oli kädessään.
Siellä seisoi jumalattaren kuva, noin 40 jalkaa korkea, ruumis elefantinluusta, puku ja kypärä kullasta, jota kattoaukosta virtaava päivänvalo kirkkaasti valasi. Säännöllisen kauneilla kasvoilla lepäsi lempeä vakavuus. Toisessa kädessä oli hänellä voiton jumalattaren kuva, toisessa kilpi ja keihäs, jonka kultakärki osoitti kohti korkeutta.
näytti monet tähtisarjat, valosumut summat, kertoi Luojan luomistöistä monet kaskut kummat. Tyttö hänen puhettansa kuuli silmin suurin. Kului vuodet. Täyttänyt hän viisitoist' oli juuri. Juhannuksena käynyt oli hän ripillä ensi kerran. Kuinka kaunis olikaan hän armopöydässä Herran! Yllään puku valkea ja kielokimppu vyöllä. Päivän kaiken itki hän ja yhä itki yöllä. Kuolevansa toivotteli.
Kauniin vaimoni soma puku herätti tässä pienessä seurassamme suurta huomiota, jota vastoin tuskin kukaan olisi häntä ihmetellyt Saratogassa tahi Newport'issa. Hän teki tämän pienen piirimme ihanaksi, melkein loistavaksi, ja ihmettelevät katseet seurasivat häntä kaikkialla. Vaimollani oli syntyperäinen taipumus pukea itsensä miellyttävästi.
Niin, jospa hän ilmausikin hienona naisena, jospa hieno kutrinen kiehkura peittikin otsaa ja hieno, muodin mukainen puku kaidosti hiipikin vartalon ympäri, jota työpuvun ja karkean esiliinan kankeiden laskoksien oli tähän asti onnistunut salaamaan niin oli se kuitenkin amtmannin piika, joka itseensä vaipuneena, alasluoduin silmäyksin palasi pöydän luo.
Hän oli lukenut raamatun läpi eikä siinä näkynyt olevan hänelle mitään uutta, mutta yhtäkaikki hän tahtoi sitä kuunnella ja lakkasi työstään, kun oli tulossa paikka, jota hän ihaili... Jos sillä ei olisi ollut tuo synkkä ja ruma puku, olisi se ollut ulkonaisestikin yhtä kaunis kuin kuka muu tyttö tahansa, joita Antero oli nähnyt.
Hän tilasi juotavaa, kolkuttaen hopeapääkepillään marmoriseen pöytään, ja kun ehdimme häntä lähemmin tarkastaa, niin olihan hän tosiaankin muuttunut edukseen. Puku siisti, kasvot puhdistuneet ja koko olennossa jotain kajastusta tuosta entisestä, reippaasta ylioppilaasta. No, ja milloin lähdet? Jo tänä yönä minä lähden! Te ette usko!
Puku heillä oli melkein samanlainen, mutta sittekin pysyi silmiinpistävänä heidän erinäköisyytensä. Vänrikin hehkeät posket, lempeä piirre suun ympärillä ja tummat, synkät silmät eivät mitenkään olleet isästä. Hän oli kokonaan äitinsä poika.
Mutta kun esittelyt ja tervehdykset olivat ohi ja Eugen ja Dora saivat taas vapaasti puhella toistensa kanssa, oli hän jälleen yhtä hellä ja rakastavainen kuin ennenkin. Dora olikin tänään erittäin suloinen; hänellä oli puku, joka sopi hänelle erittäin hyvin, ja sekin lisäsi osaltaan Eugenin mieltymystä häneen.
Päivän Sana
Muut Etsivät