Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 1. lokakuuta 2025
"Senpä kyllä uskon, mutta taloja ei kasva puissa, niinkuin itse tiedät", sanoi herra van Arsdel. "Mutta onhan minulla kuusi tuhatta dollaria, jotka isän-äiti lahjoitti minulle." "Ja kuinka suuren talon luulet sillä voivasi ostaa?" "Ehkäpä niin suuren kun se oli, jossa sinä ensin asuit äidin kanssa." "Sinä et tyydy sellaiseen asuntoon." "Miksikä en? Olemmeko me paremmat kuin te?"
Pastori seisoi työhuoneensa ikkunassa, katsellen talvista maisemaa, joka välkkyi ilta-auringon viimmeisen viivähtävän heijastuksen valossa. Jouluaatto oli käsissä ja koko luonto oli verhoutunut juhlapukuun, valkoisena hohti huura pensaissa ja puissa ja läheisestä kirkosta, jonka korkea torni jyrkästi kuvastui valoisaa taivasta vasten, kaikui kellojen soitto juhlallisena alkavan aaton merkiksi.
Kaikissa puissa ja pensaissahan sadat suloiset äänet soivat yhtaikaa. Katsokaamme, mitä se on. Tule!» Genoveeva istahti kallionlohkareelle, jota peitti pehmeä, viheriä sammal ja jota varjosti pari nuorta pyökkiä, nosti pojan helmaansa ja sirotteli kuten usein talvella ja kevään alkupäivinä metsäkukkien siemeniä maahan houkutellen lintuja.
Tunnen niin suuresti muistuttavani puissa kiipeilevää ja linnunpesiä etsivää maalaista poikanaskalia.
Eläin raukka oli niin pelästyksissään, että kotvasen lepäytti päätään omistajansa olkapäätä vasten, ja näytti aivan levottomalta, kun tämä vetäysi pois. Oli raitis aamu, talviusvaa ilmassa ja härmää puissa, kun helmikuun 1 päivän koittaessa me neljä metsästäjää ja kaksi lukashia lähdimme liikkeelle suunnitelmatta kuten tavallisesti.
Ja eläväin ja kaikkein, miss' on henki, Myös puiston pienoisimman hyönteisenki, Ja leppälintuin, jotka lauloi puissa Tuo sävel vienoinen soi kaikkein suissa. Ja huultas lämmintä kun koskin huulin, Sun hengähdyksessäs tuon äänen kuulin. Se soi kuin sävel ikisointuin maista, Se sanomaa toi salaa ihmeenlaista. Se hiljaa kuiski, miss' on kaiken juuri, Ja mik' on luomakunnan sielu suuri.
Vanha mies katsoi ympärilleen, ikäänkuin säikähtäen, ja sanoi: »Sh, sh, herra Samettitasku Junkkari! En muistanut vielä kertoa sinulle eräästä suuresta vaarasta näillä seuduin, nimittäin siitä, että jokainen lehtikin näissä puissa on korvana, joka saattaa kaikki täällä puhutut sanat kuninkaan omaan kamariin.»
No, koska täytyy siis, niin tulkaat te lempyen tuskat, Siskoset ajakaat pois, syömeni pidelkäät ain'! Yksinäisyys. Luonnottaret, te armahat, jotk' puissa, vuorissa piilee, Kullekin suokaatte, salaa mi haluvi hän! Turvaa murheelliselle ja oppia epäilevälle. Lempivällepä, ett' onnensa kohdata saa.
«Voipiko? Kasvaako niitä puissa? Häh? Pitääkö tuhlata rahojansa konvehteihin nähdäksensä niiden vierivän pitkin katua? Kaunista säästäväisyyttä! Totta tosiaan!» «Lausukaa Petrealle ystävällinen sana!» «Ystävällinenkö sana? Minä sanon hänelle, että olkoon hyvä oppikoon toiste sitomaan kenkänsä nauhat. No! Nyt lähden ostamaan lisää konvehteja. Mutta ainoastaan sinun tähtesi pikku Eeva neitiseni.
Tämän perästä oli heillä kyllin aikaa ajattelemiseen ja saaren tyystimpään tarkastamiseen. Vaikka sankaritartamme poltti kuumeentapainen halu saada myötäänsä olla jonkun reijän luona, ei hän kumminkaan voinut siinä kauan kestää, vaan poistui inholla, mutta ainoastaan hetkeksi, sillä lehtien kahina tai tuulen humina puissa veti hänet jälleen siihen.
Päivän Sana
Muut Etsivät