Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 4. kesäkuuta 2025
Nora. En, tietysti. En voi ajatella että se tulisi tarpeelliseksi. Mutta olenpa ihan varma, että jos puhuisin tohtori Rank'ille Rouva Linde. Miehesi tietämättäkö? Nora. Täytyyhän minun laittaa itseni irti tuosta toisesta asiasta; onhan sekin tehty mieheni tietämättä. Minun täytyy laittaa itseni irti tästä. Rouva Linde. Niin, oikein, senhän minäkin eilen sanoin; mutta Rouva Linde. Niin, oma mies.
Olisin minä aivan hyvin ehtinyt kopata sen ja vetää maihin, mutta minä tahallani en sitä tehnyt. Kaduin samassa ja oli vähällä, etten heittänyt salkkua hänen jälkeensä mereen. Kunpa olisit tehnytkin sen. Istuivat taas vaiti. Helga lie selaillut kirjaansa, koska kuului lehtien kahinaa. Sitten kuului taas: Ei äiti taivu. Hannakin häntä yllyttää. Jos minä puhuisin Hannalle.
Lauloa minä lupasin Näille maille tultuani, Kukkua käkesin kälkö Lehtomaille mentyäni. Kukkuipa käkeä kaksi Kahenpuolen kaivotietä; Kun oisin itse käkenä, Itse kurja kukkujana, Kukkuisin jokaisen kuusen, Mäjeltäisin kaikki männyt, Joka puuhuen puhuisin, Joka lehvän leilettäisin.
"Jos isänmaa olisi hädässä, niin puhuisin toisella tavalla, sillä Jumalalle, kuninkaalle ja isänmaalle kernaasti uhraamme rakkaimmankin, kuin meillä on. Vaan nykyään kuninkaamme on hyvillä jaloilla eikä puutu sotamiehiä, jotka sotivat edestänsä; siis ei enää sanaakaan asiasta. Vanhemmilleen ja heidän menestykselle on poika enemmän tarpeesen, kuin kuninkaalle, jok'ei tarvitse häntä. Ja nyt loppu!"
Päähuoleni, muistaakseni, kun pääsimme oikein tielle, oli, että näyttäisin niin vanhalta, kuin mahdollista, ajomiehen silmissä ja puhuisin erittäin karheasti. Jälkimäinen asia menestyi minulta vaan suurella vaivan-näöllä; mutta minä pidin kiinni siitä, koska tunsin, että se mielestäni oli niin miesmoista. "Aiotteko seurata aivan perille asti, Sir?" kysyi ajomies.
Mutta kun päivä kallistui, näytti elämäkin alenevan. En tiedä, mistä se tuli; se näytti harvoin hyvältä kynttilänvalossa. Minä kaipasin silloin jotakuta, jonka kanssa puhuisin. Minä kaipasin Agnes'ia. Minä huomasin hirveän aukon siinä, missä tuo hymyilevä kätkö, jolle olin uskonut kaikki, ennen oli siainnut. Mrs. Crupp näytti olevan pitkän matkan päässä.
"Mitäpä minä hänestä puhuisin", sanoi Jäykkälän isäntä; mutta hänen korvissaan soi niin kummalliselta tuo kieltäminen, ettei hän saisi sanoa kenellekään vieraan haluavan ostaa Niemimäkelää, että vasten tahtoansakin juolahti hänen mieleensä ajatus: "ei tuo ole ikänä oikein kelpo mies."
»Ennemmin tahdon minä nyt olla mukana ja voittaa itse», vastasi Elias hiljaisesti, vaan uskaltavasti. »Niinhän se on. Sinun sijassasi puhuisin minäkin aivan kuin sinä. Jos milloin kuulen sinun kaatuneen, etsin minä sinun lepopaikkasi ja koristan sen yhtä korkealla ja kauniilla kivellä kuin tämä. Minä siunaan sinua ja sinun tekojasi.
En minä enämpi jaksa Tapojasi toimitella, Kyllä syitä ois sanoa, Jos puhuisin puolen vuotta, Vaan ei anna aika myöten Eikä piisaja paperi. Vaan jos suutut suutarini, Kokkini kovin vihastut Tästä virrestä vähästä, Lyhyestä laulannosta, Niin mä laitan laulun toisen, Virren pitkän ja paremman, Jossa tutkin tarkemmasti, Haastan Hannoksen tavoista: Tähän vaan panin paraimmat, Jätin kehnot kertomatta.
Sillä nähkäät, mrs Kitty, minä pelkäsin kadottavani tuon suuren ilon, jos liian paljon siitä puhuisin. Minä tunsin saaneeni kalliin tavaran sydämeeni, ja minä ikävöitsin päästä kotia sitä katselemaan kuin vakuuttumaan siitä, että kaikki oli totta, ja kaikki oli minun." "Te puhuitte näkemisestä, Betty," minä sanoin, "entä, jos se vaan olisi ollutkin jotain näköä taikka unta?"
Päivän Sana
Muut Etsivät