Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 20. heinäkuuta 2025
Sillä ainoastaan siellä täällä takapajulaisten luona vielä kansallistunne kituu, niinkuin lehti puuhun puhkeaa vasta myöhemmin alavilla soilla ja rimpimailla. Ne linnut, jotka siellä syntyvät, laulavat kaiken ikänsä yksinäistä virttä: puu lehteen, puu lehteen!
Suomi, armas synnyinmaani, äiti paljon kärsinyt, Näinkö huolen pilviin taasen otsasi on peittynyt, Näinkö taasen silmistäsi karvas kyynel puhkeaa, Näinkö sydäntäsi taasen synkkä suru painaltaa? Hempeimmällään onnetar jo rupes sulle hymymään, Päiväkin jo sulle paistaa täydelt' alkoi terältään, Vaivannäkös hedelmätkin kypsyä jo alkoivat, Kauniit kansan orahasi jyväksi jo paisuivat.
Pakkala laskee rehellisesti myötätuntonsa lisäpainoksi niiden puoleiseen vaakakuppiin, joissa hän on löytänyt enemmän sisäisiä elämänarvoja. 'langenneista' puhkeaa sielläkin, helposti pahansuovaksi ivaksi, kts. 'Elsa' s. 176 7 ja uskonkiihko saa Korhosessa töykeän edustajansa.
Mutta samana päivänä kun Vaalea tuntee täysin tervehtyneensä, tulee katastrofi: kuin tiedottomasti lankeaa hän hoitajattarensa kaulaan, muutamaksi silmänräpäykseksi puhkeaa hänessä valloilleen sokea intohimo veljensä vaimoa kohtaan, sitten tulee häpeä, tuska, loppu.... Tämä on kerrottu jos mahdollista vielä suuremmalla draamallisuudella kuin ensinmainittu kertomus.
Fredrik Cygnaeus sanoo, että kauneus ilmestyy tuhansissa muodoissa vieläkin useammissa tuhansissa muodoissa puhkeaa elämään iankaikkinen totuus. Kaikelle totuuden elämälle yhteinen on ainoastaan rakkaus, jota ilmaisee itsensä uhraava työ elämän velvollisuuksien täyttämisessä. Ainoastaan se sitoo erimuotoiset käsitteet saman pään alamaisuuteen. Minä sulan teidän sanoistanne! huudahti Eliina.
Niityltä poistuu harmaat kulo-arvet, Mets' ylleen pukee viittaa muhkeaa, Kedolla ammoo lehmät hata-sarvet, Ja koski veisaa virttäns' uhkeaa, Ja liritellen liitää lintu-parvet, Myös ihmis-sydän lauluun puhkeaa! Leivolle. Laulava leivo, Virka sä vieno, Mistäpä tiesi Tänne sun toi? Tuoltako lensit Lehtojen nuorten Järvien poikki Oi, sano, oi!
Ja kun kevät koittaa ihmisen mielessä, kun koko maailma aukenee hänelle, hänessä, sin'et voi käsittää etkä luonasi pysyttää noita tuhansia ääniä, joita sieltä kuuluu, et tuota tuhatlukuista puhkeamista ja miten se vaurastumistaan vaurastuu. Sinä tiedät vaan, että siellä laulaa, että siellä puhkeaa. Ja kuinka hiljaista on elämä sitten, kuni kiinnijuurtuneen kasvin.
Minä tulen vastasi hän. Mitäs suret, sanoi Aato kuin tapasi kasvatus-sisartaan. Minä! En minä mitään sure, minun pääni on kipeä, minä menin jähdyttämään... Mutta sinä olet itse niin kumman näköinen, Aato! Hanna! sanoi Aato minun sydämmeni puhkeaa, minun rakas veljeni! Miten saatan minä estää sinun onnettomuuttas. Eliaksen! huusi Hanna ja värisi kun haavan lehti tuulessa. Eliaksen!
Siltä salli kuulustella, Kuinka käypi rynnäkkömme, Onnistummeko hyvästi. KULLERVO. En kysy kylästä mieltä. Tapaukset on minussa. Minusta ne puhkeavat, Kuin väkevä multa tuopi Povestansa paisuvasta Riistan ynnä rikkaruohon. Niin tekoja hautuneita Minusta käteni kautta Puhkeaa terälle miekan. Mitä tietäisi Onervo? KOTRO. Mitä puhkeaa sinusta Tekoja, ne tiedustella Voipi hän jumalten luona.
SEEDEK. Oi kuningas! hän kieltää kansan uskon, Isien jumalat hän häväisee Ja kapinata lietsoo joukkohon, Niin horjuttaa sun valtaas juuriltaan: On sukus jumalista, jumaliin Myös valtas juottuu. BILEAM. Jumalista et, Vaan Jumalasta yhdest' alkus on. Hänehen vaan voit valtas perustaa, Hänehen, josta mailmat puhkeaa. Hän hengestään kaikk' elämän loi ilmiin, Tuon näkyvän ja mik' ei pistä silmiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät