Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
"Minä olen myöskin aina ollut siitä mielestä, että kullakin ihmisellä on eri vaikutus-piirinsä tässä maailmassa", sanoi äitini, kuunnellessansa puhettani. "Jospa Karolina olisi tuon tietänyt, niin hän varmaankin olisi uskoutunut sinulle, armas äitini; mutta nyt hän pelkää, että sinä pitäisit hänen tyytymättömyytensä onnehensa ja hänen kokeensa, kohoutua sen yli, vallan jumalattomana".
"Vaan, hyvä herra, antakaa minulle anteeksi, nöyrimmälle palvelijallenne; en ymmärrä oikein ajatustanne, kuinka saattaisin varjoani..." Hän kiirehti kesken puhettani sanomaan: "Pyydän teitä sallimaan, että paikalla maasta nostan tuon varjonne ja pistän taskuuni; millä tavalla sen irroitan siitä, se jättäkää minun huolekseni."
Silloin huomasin minä, ettei ukolla ollut toista korwa=lehteä. Heidän mentyä jatkoin minä taas puhettani emännän kanssa. "Kumpika teistä on noiden wanhusten lapsi; tekö wai miehenne?" tiedustelin häneltä. "Minähän tuota olen heidän lapsensa, Heikki on tähän muualta tullut," wastasi waimo. "Onko isällänne ja äidillänne ollut muita lapsia?"
Muistutin hänelle, kuinka paljon parempi ja terveellisempi olisi, kun hän surisi ja muistelisi oman perheensä tilaa, jonka onnettomuuteen hänellä on niin suuri osa. Usein ei hän vastannut noihin puhelemisiini yhtään mitään, kuunteli vaan hiljaisena ja nöyränä puhettani ja pieniä neuvomisiani.
Kauneimman laivoistani kaikkineen, mitä siihen kuuluu, ja sata naulaa hopeaa tarjoon minä sinulle antimeksi neitosesta. Kallisarvoista vaatteusta hän saa pitää, maata purppura- ja silkkipeitoilla ja täyttää sarven huoneessani. Lempeä tahdon minä olla hänelle, niinkuin voimakkaan, tuleekin olla hentoa ja siveää naista kohtaan. Sano, otatko korviisi puhettani?
Hän nukkuu täällä. Ja sitte on keittiön rinnalla pieni komero, joka on mieheni oma. Perheen »hienostolla» pitää nähkääs olla oma soppensa. Me arki-ihmiset myllerrämme kaikki yhdessä. Toini ei voinut olla nauramatta. Olettepa te mukava! Niin, minä olen sellainen, miksi elämä ja Luoja yhdessä ovat laittaneet. Osaisinhan minä puhettani vähän koristella, jos koettaisin.
Ja todistaakseni puhettani sanon tässä kaikkien kuullen, ett'en päästä teitä pois tästä talosta, vaan te saatte olla ja elää talossanne vielä murheettomampaa elämää kuin ennen, sillä minä otan talouden asiat hoitaakseni, sentähden kun minä jäin parintuhannen markan edesvastaukseen tämän talon hinnasta. Jos Jumala terveenä pitää, toivon, että me elämme eteenkin päin.
Ois vielä vähän saanut viipyä! Nyt tuli aivan kesken puhettani. No mitä uutta täällä kotona? TAIMO. Ei mitään uutta, hyvä isäntä. LALLI. Siis kaikk' on vanhoillaan? TAIMO. Sen näette. LALLI. Hm ... hänkin? TAIMO. Kuka hänkin? LALLI. Emäntä. TAIMO. En ole häntä tänään nähnyt, mutta Ma luulen, taikka luulemattakin Mä tiedän, että hänen tilansa On kovin kurja!
OTHELLO. Jalo Montano, tunnettu niin siivoks; Nuoruutennehan tyyntä vakavuutta Mailma kiittää; maineenne on suuri Viisasten suussa; mikä nyt on tullut, Kun hyvän kuulunne noin tahraatte, Nimenne jalon haaskaten ja myyden Yötappelijan nimeen? Vastatkaa. MONTANO. Jalo Othello, kuolinhaavoiss' olen; Ilmoittaa vänrikkinne Jago saattaa Puhettani ma säästän, se mua vaivaa Mit' itse tiedän.
Rouva pudisteli päätään, ikäänkuin olisi arvellut tyttären tehneen hyvin tarpeettoman matkan; sitte kääntyi hän miehensä puoleen ja sanoi hänen käteensä tarttuen: "Koll kultaseni, tahdotko ottaa huomataksesi minun puhettani?" Tämä käänsi katseensa pois kivestä ja silmäili vaimoansa voimatta tehdä eroitusta näiden molempien esineiden välillä. "Emil tulee kotiin huomenna."
Päivän Sana
Muut Etsivät