United States or Malaysia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tulee siihen sitten hänen pikku poikansakin meille kättä pistämään.» »Mitäs sitä Heikille kuuluu? kysyy isäni.» »Sano, sano, kuuluuko sinulle mitä, kehoittelee isäntä.» »Mutta kun poika ei virka mitään, puhelee hänen isänsä hänen puolestaan:» »Kuuluuhan tälle paljonkin, se kun on nämä joulunpyhät itkenyt parhaan ystävänsä kuolemata.
Antti on vanhin, hän on jo täyttänyt neljä vuotta. Et usko, kuinka hän on viisas, puhelee ja kyselee ihan kaikkea, ettei saa muuta tehdä kuin selvittää Mieleni kerrassa virkistyi, kun pääsin puhumaan lapsista. Anttiko hänen on nimensä! Miksi juuri Antti? Kun se on niin puhtaasti suomalainen nimi. Ja kun miehenikin on Antti. Ahaa, ymmärrän, nimi täytyy olla ennen kaikkea suomalainen. No, ja tytöt?
Kotiin tultuaan mies käyttää vapauttaan, riisuu ahtaat saappaansa ja sormikkaansa, pukeutuu aamunuttuunsa ja panee tohvelit jalkaansa, puhelee vapaasti, mitä ajattelee, joka sanaansa niin tarkoin punnitsematta. Kotolaiset toki tuntenevat ja ymmärtänevät toisensa perinpohjin ja suovat siis toisilleen molemminpuolisen vapauden ja vapaisuuden.
Oletteko kuulleet tahi nähneet tässä linnassa wiime päiwinä erästä kummallista naista? Hänestä puhelee nyt jokainen sotamies. Näkemältä eräs armeliaisuuden sisar, waan hän on enemmän kuin ihminen. Hän näyttää olewan niitä olennoita, joiden kautta Jumala usein toimittaa ihmeitä.
Nyt on ollut toisen terveys hoidettavana henki elätettävänä ihan turhanpäiten. Hän on saanut riehkasta ja kiusata itseään. Hänen voimansa alkavatkin sammua: ei kuule tarkasti, näkö, joka alkuaankin on ollut heikko, näkyy huonontuvan huononemistaan, ja tuntuu että hän välisti puhelee hyvin lapsellisesti... Siinä tuli juuri Nikkilän emäntä kadunpuoleisen ikkunan ohitse.
Ja kuule tuo minulle heti sana, jos näet, että hän puhelee Johanneksen kanssa. PIRKKO. Kyllä! ANNA LIISA. Noo ? PIRKKO. Metsäpolkua tuo mennä touhutti omalle mökilleen. ANNA LIISA. Eikä puhutellut Johannesta? PIRKKO. Ei puhutellut. Johannes oli järkiään toisella puolen pihaa. ANNA LIISA. Jumalan kiitos! PIRKKO. Olisiko se sitten ollut niin vaarallista? Mitä? ANNA LIISA. Elä kysele kaikkia.
»Niinpä tunnet meitä kylliksi sen verran, että tiedät, että me emme kumpikaan voi pitää kiinni molemmista. Entä sitte?» »Ei minulla ole mitään muuta sanottavaa.» Armfelt kääntyi toisten puoleen. »Siinäkö on koko syytös?» Muuan sotamies vastasi: »Hän pilkkaa kuningasta ja päällikköjä ja puhelee maan myömisestä viholliselle.» »Hm», sanoi kenraali, »vai olet sinä semmoinen mies.
Siinä istuin nyt levollisesti puhellen, niinkuin äiti toisinaan puhelee peljästyneelle lapselleen ukon-ilman yöllä kovasti käydessä, ja Korin äiti kuunteli lapsen tavalla, pitäen kiinni kädestäni polttavilla sormillaan. Hetken kuluttua sanoi hän lauhkeammalla äänellä: "Nyt en tunne tuskaa; puhukaa enemmän Hänestä."
Jo vähän niinkuin kammottamaan rupeaa tämä Jeremiasta: enhän muka minä milloinkaan ole nähnyt lampaan vuonan tuolla lailla katselevan ihmistä silmiin. Ei ole sentään millänsäkään, silittelee vaan karitsaansa ja sille puhelee: 'pääkkö pää, pääkkö pää! Mutta kun vuona samassa aukaisee suunsa ja sanoo samat sanat: 'pääkkö pää, pääkkö pää'"...
Noin kymmenen tienoissa seuraavana aamuna tapaamme Hautalan Jannen ja Kasarin Tommin nimismies Lindblomin keittiössä puhuttelemassa vanhaa Margareeta-muoria. Marketalla on se omituinen tapa, että hän ei osaa ajatella hiljaa, vaan puhelee ääneen mitä kulloinkin mielessä liikkuu. Tuon tavan on hän ehkä oppinut herraltansa, jolla se myöskin on.