United States or Romania ? Vote for the TOP Country of the Week !
BELARIUS. Mitä teit? GUIDERIUS. Sen tiedän: Clotenin vain otin pään, Kuningattaren pojan mokoman. Mua rosvoks sanoi, petturiksi; vannoi, Ett' yksin meidät lannistais ja päämme Ne paikoillaan on vielä, kiitos taivaan! Naulaisi Lud'in porttiin. BELARIUS. Hukass' ollaan! GUIDERIUS. Mit' ottaa voivat, isä hyvä, muuta Kuin henkemme, jot uhkas hänkin? Laki Ei meitä suojaa.
Tämän viittauksen perästä päästi Mr. Qvinion minut; ja minä kiirehdin kotiin. Katsoen taaksepäin, kun poikkesin etumaiseen puutarhaan, näin Mr. Murdstone'n nojaavan kirkkomaan pikku porttiin ja Mr. Qvinion'in puhuttelevan häntä. He seurasivat molemmat minua silmillänsä, ja minä tunsin, että he puhuivat minusta. Mr. Qvinion makasi meillä sen yön.
Nojautuen tornin suljettuun porttiin hän lähetti viimeisen jäähyväishuokauksen kotiseudulleen ja katkeraksi käyneelle elämälleen. Perttu ukko heräsi haaveilevista unelmistaan ja äkkiä lausui: "Matti, kiipeä torniin, katso tarkasti ympärillesi ja huuda tänne alas, jos mitä näet, mutta varro siellä kunnes sinua kutsun." Matti totteli ja meni täyttämään käskyä.
Koirankaulusturkkineen, koirakintaat käsissä, hän muorineen ajaa korotti laukkiruunallaan valtakatua pitkin ja kun pääsi Landerin portin kohdalle, niin pyöräytti ruunan porttia kohti. Ja melkeinpä ruuna näkyi itsestäänkin osaavan, jo kaukana alkoi pitäytyä sille puolen katua ja pälyi porttiin, etteihän tuosta vaan sivu mentäne.
Mutta sitä ennen ne kaikki kääntyivät vielä puutarhan porttiin päin ja lennättivät sormisuukkosen ihmiskasvoille, jotka näkyivät ylimmäisestä ikkunasta. Hyvin alhaalla tämä ylimmäinen ikkuna sentään oli; sillä talossa oli paitsi alakerrosta, vain yksi huone yläkerroksessa.
Entä te? kysyivät kuulijat, jotka jännityksellä olivat tuota kamalaa kertomusta seuranneet. Kuinka te pelastuitte? Kornatus nosti silmänsä taivasta kohti: Se pelastus ei ollut ihmistekoa. Jumala johti askeleemme ainoaan porttiin, mistä pako vielä oli mahdollinen.
Nuoruuden ystävät istuivat keskustelemaan kuluneista ajoista ja sen aikaisesta nuorisosta, sekä mitenkä silloin oli nykyistä parempi. Siirtyneinä nuoruutensa aikoihin eivät vanhukset huomanneet ajan kulua, ennenkuin ilta-rummun räminä muistutti Posseniusta huoaten kääntymään tyhjään kotiinsa. Kumarrellen seurasi Tiina-täti häntä porttiin asti, jonka sitte sulki, käyden suojaansa takaisin.
Sini porttiin, sinne mielin, Siell' on lysti, luulemma, Riemu kai se suuri liekin, Kun on seurass' herroja! Juomarahoja, kas, vainen Saapi summat yhdess' yöss'! Hieno oon ma neitokainen, Hatun ostan, muhvin myös! Tyttö soma kapakasta Miesten ihaeltu on, Hän kun mukana on, vasta Riemu ompi verraton. Kun ei vanhuus vainen kaada, Siinä pulma suruinen!
"Ei, ei se kannata että sitä te'et!" pyysi Ingeborg ja tarttui kovasti porttiin vapisevin käsin. Lauri katsoi visusti häneen: "Eikö hän voinut tehdä niinkuin hän tahtoi?"
Vaan ei siinä pysy pottupojat, kun minä kiinnitän ohjaksia ja osotan ruunikkoa toiseen porttiin. Silloin kiittävät kun pääsevät kunnialla erilleen ajatteli Jukke ja tumman punertaviin kasvoihin levisi mieluinen loimo. Mutta hetken perästä vakautui kasvot ja tuhkanharmaat silmät katselivat enemmän sisään kuin ulospäin.