Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
Niilo Niilonpoika oli pahimmassa pulassa, etenkin sentähden että ylhäinen aatelisto vihasi enimmän häntä, tuota viime valtiopäiväin vastustuspuolueen johtajaa. Pormestarin viran ryöstäminen häneltä tapahtuikin sentähden enemmän kostonhimosta kuin todistetusta rikollisuudesta.
Ensinnäkin oli neuvoksetar pormestarin sisar ja hänelle sekä miehelleen antoi koko kaupunki aivan erikoisen arvon, oli siis viisainta olla hyvissä kirjoissa heidän kanssaan, tuumi herra Montell; sitä paitsi olivat nämä perheet Liinan äidin kautta hiukan sukuakin toisilleen ja viho viimmeksi olivat Hellsbergit hyvissä varoissa.
"Joko nyt?" huokasi toinen armas serkku hyvin huolestuneena. "Tuhansia terveisiä kotianne, armas!" "Paljo kiitoksia! Muistakaa meitä!" Seurauksena oli, että pormestarin rouva ja viskaalin rouva eivät kahteen kuukauteen käyneet toistensa luona, ja kaikkeen tuohon oli syynä Niilo herran rakkaus. Kuinka suurta huolta sentään pikku kaupungin asukkaat pitävät lähimmäistensä onnesta!
Pelastettujen tavarain joukossa oli viimeksi mainittu pengannut niin kauan, että oli vihdoin saanut mitä tarvittiin ystävänsä pukemiseen "ihmiseksi", niinkuin hänen sanansa kuuluivat. Pormestarin ympärillä kiehui tuttavia ja ystäviä, jotka valittelivat hänen onnettomuuttansa.
HILLERI. Piiat eivät suvaitse. PORMESTARINNA. Mitä se semmoinen on! Nyt, herra pormestari. Oliko pormestarinna hyvin ? HILLERI. Herra pormestari, hyvin! PORMESTARI. Eihän se ole kumma! Minä Hillerille sen sanon, vaikka ei Hillerin tarvitse muille sanoa, että tässä Hilleri näkee aika pormestarin! HILLERI. Ja yhdeksän lapsen isän, niinkuin pormestarinna sanoo.
Vielä kertoi hän totuuden noitten hopeisten rannerenkaitten suhteen, puhui pormestarin epäsiveellisistä aikeista, hänen kostonhimostaan ja selitti asian niin liikuttavalla vilpittömyydellä, että muittenkin, eikä ainoastaan tutkinto-oikeuden valamiesten, olisi pitänyt tulla asiasta vakuutetuiksi. Mutta sitten kääntyi hän talonpoikain puoleen.
Sen kuulin itse, eikä liene minun korvani vielä niin vallan vanhat. Häämme oli tosin ennen teidän häitänne, mutta ... hm! ... se ei todista mitään..." Tuotiin samassa toinen kuppi kahvia. "Olkaa hyvä, armahin serkkuni!" pyysi pormestarin rouva. "Ei, paljo kiitoksia. Kahvinne on erittäin hyvää, mutta tiedättehän, että minun hermoni ... ja sitä paitsi minun täytyy rientää kotia."
Niin piiritti totuus rehellisen pormestarin eikä luetellut hän enää siitä päivin sukujohtojaan. Jumalan ja ihmisten edessä vaelsi hän nyt suomalaisena. Kartanot Kultapohjassa kunnioittavat hänen muistoansa. Kotoisin Turusta? ja nyt asutte Viipurissa ja palvelette pesijänä? Niin, herraseni, tapahtuuhan semmoista. Tulin sieltä assessori R:n perheessä Lappeenrantaan.
Ja hänellä olikin syytä olla ylpeä hänestä. Rikhard oli pulska uusissa vaatteissaan, kookas ja solakka, silmät tummat ja loistavat, tukka vaalea ja keherä. Pormestari Fengstrupin tytär Lagerta oli pääsevä ripille samana päivänä. Pormestarin herrasväki ja Gunhild tulivat yht'aikaa ulos kirkonovesta. He seisahtivat. Onnittelut molemmin puolin. Lagerta läheni Rikhardia. "Toivotan onnea."
Ananiias Leipäsäkki! lausuivat toinen toisensa jälkeen rakennusmiehet. Puolenpäivän rinnassa painuukin helposti Leipäsäkki mieleen. Ja nyt tiesivät he pormestarin sukuisän. Mutta pormestari seisoi ääneti kuin ukkosen iskemä. Hän vaaleni ja punastui ja taas vaaleni. Koneentapaisesti kaivoi hän kukkaroansa. Mitä sormiin osui, heitti hän kerjäläiselle, joka kumarsi ja läksi tiehensä.
Päivän Sana
Muut Etsivät