Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. heinäkuuta 2025
HURMERINTA. Melkein kallistun sille puolen. NAATUS. Mutta sitä varten minun pitää saada vähän tietoja sanasta kippurahäntä. Ja minä kerran kuulin tämän pormestarin piian käyttävän sitä sanaa. Minä menenkin nyt häneltä kysymään. Hyvästi! HURMERINTA. Hyvästi. Ja kiitoksia. HURMERINTA. Mikä teidän on? Löikö se vähämielinen teitä, ja eihän vain puukolla?
Sellainen ryhti anastaa väkisinkin kunnioitusta, kun sen lisäksi tukee askeleitaan niin paksulla, valtikanmoisella sauvalla kuin herra pormestarin oli tapana. Joskus sai tämä sauva kunnian kohota järjestämään kaupungin kulkuneuvoja.
Muuan maskatteista käytti "passaria" tarkasti mitataksensa olivatko puvun kaikki eri osat täydessä sopusuhdassa keskenänsä, toinen tuli juosten, kädessänsä astiassa naamaväriä, ja maalasi yks' kaks' pormestarin kasvot, toiset siivosivat hänen kynsiänsä, valelivat hänen päällensä hyvänhajuista vettä, kuivasivat häntä, järjestivät hänen hiuksensa, pitivät kuvastinta hänen edessään ja kaikki tämä tapahtui semmoisella innolla ja tarkkuudella kuin maamittarit meillä, kun heidän pitää pistämän ja värittämän kartan.
Ja yhä tiheämmin kajahtelivat eläköön huudot ja yhä iloisemmaksi kävi Sillfors. Mutta pormestarin ruokasalissa oli hommaa ja hoppua. Gustava ja mamseli Nikander väittelivät keskenään. "Sinä et saa puuhata; hyvä ihminen, sinä et saa puuhata", puheli mamseli Nikander. "Vähänkös sinulla on ollut huolta, lapsi parka? Voi sentään!" "Niin, mutta pitäähän minun saada jotakin August paralle illalliseksi.
Pormestarin ja Sitnikow'in paperien sekä Gustavan ja kahden karafinin tullessa ulos, tuprusi jo paksu savu saunan katosta. Väkeä oli ennättänyt kerääntyä suuri joukko pihalle ja kadulle. Läävän ovi oli auki, ja ovessa teutui pormestarin kuuluisa Punikki lehmä paraillaan kahden miehen välissä.
"Niin oli, hyvä rouva." "Mikä hänestä tulee?" kysyi pormestari. "Panette kai hänet johonkin oppiin?" "Hän menee pääkaupunkiin ja alkaa lukea." "Vai niin, lukemaanko?" sanoi rouva kylmästi. "Hyvästi." Pormestarin vaunut ajoivat esiin. He nousivat vaunuihin. Lagerta nyykäytti ystävällisesti päätään. Rikhard loi hänen jälkeensä pitkän katseen. Sitten läksi hän kotiapäin äitinensä.
Pormestarin rouvan jälkeen ei kukaan enää Löhnbergissä ruttoon kuollut. Parempia aikoja tuli taaskin, tuli rauhaa, tuli terveyttä ja menestystä. Jälkeenjääneet oli murheen ja tuskan tuli puhdistanut; taudin tempaamien kuolema oli ollut uhri-kuolemaa, josta uusi elämä nousi itämään. Kaunis oli keväinen päivä, jolloin Konrad ja Kersti alttarin edessä seisoivat.
Kylmällä tyyneydellä, joka omituisesti erosi suntion vimmasta ja pormestarin kauhusta, vastasi vieras: "Olen vaan saattanut ystävääni Paavo Greglinger'iä tänne, sillä me molemmat tulemme juuri teidän rouva vainajanne hautajaisista. Minäkin toivon totuuden tulevan ilmi. Ennen neljäntoista päivän kuluttua tulee teidän, herra pormestari, tehdä tili tuomari-virastanne.
Ja jo aikaa sitten oli pormestarin tavarat kannettu sisään, mutta Sillfors yhä työskenteli palavilla raunioilla. Pormestarin tavarat kannettiin, niinkuin sanottiin, vihdoin takaisin sisään. Ulos pienelle torille ei jäänyt muuta kuin vanhoja, puoleksi särkyneitä kappaleita, jalattomia pöytiä ja seljättömiä tuoleja.
Nuorempi oli lihava siitä syystä, ett'ei tehnyt paljoa mitään; vanhempi taas oli laiha sentähden, että teki työtä vieläkin vähemmin. Pormestarin herrasväki ja viskaalin herrasväki tulivat yht'aikaa. "Hm!" sanoi pormestarin rouva; "eivätköhän H:n kaupungin asukkaat voisi toimittaa itsellensä kerrankin oikeata seurahuonetta?"
Päivän Sana
Muut Etsivät