Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 3. lokakuuta 2025
FERDINAND. O, että minä olisin vaimo! Että mulle voitaisiin sanoa: Mikä liikuttaa, mikä surettaa sinua? Mainitse mulle joku suurempi, joku summattomampi onnettomuus, suo minun olla jonkun kauheamman tapauksen todistajana, niin tahdon sinua kiittää, tahdon sanoa: ei tuo ole mitään. EGMONT. Sinä hämmennyt! Missä sinult' on ajatuksen ponsi?
Tahtoiko hän tehdä työtä lähimpien vai etäisimpien päämäärien eteen? Näkyvien ja esineellisten tarkoitusperien vai ikuisempien ja näkymättömien? Nykyisyys vai tulevaisuus? Siinä ponsi. Omaatuntoansa hän kyllä tahtoi seurata. Mutta ei ollut niin helppo saada selville, mikä oli omantunnon ääni tässä pulmallisessa kysymyksessä.
Kulunut vaikk' on jo vuosikunta Hetkest' aivan haikeasta siitä, Jolloin läks hän tämän ilman alta, Valon, soinnun maahan mennäksensä, Ijäisenpä ihanuuden maahan, Niin ei tahdo suistua surumme, Kaiho Suomen kansan ei vaan laata, Kuin on mennyt meiltä laulun ponsi, Laulun ponsi, runoruhtinaamme.
Väitettiin: "Ne vaan on laina, vieras kouluanti vaan, Jost' on Suomi kiitostansa luotu aina laulamaan. Palveluun tää kansa kelpaa, sill'ei voimaa hallintoon, Oman hengen ponsi puuttuu, ilmoillen sen nostakoon!"
Joukko uljas ties: Niinkuin yksi mies Kuulat laskettava on Petohon. Vaan ken käskyn ankarimman Sai, ja toivon suloisimman Tallentaa, ja kellä tahdon ponsi Luja on, ei mielenhaave onsi, Valmis on hän mielellänsä Täyttämähän tehtävänsä, Säästämättä henkeänsä. Semmoinen Nuor' on joukoss' sulhanen. "Kättä neidon enkö voittais, Kun sen miehen työllä saa?
Yksi mieli silloin yhdistävi Henget, keskenään nyt kiistäväiset, Yhdeksi lujaksi, sitkeäksi, Sopusointuisaksi Suomenmaaksi, Jossa oikeus kansaa ohjelevi, Vapautta laki vartioivi! Pois on mennyt meiltä laulun ponsi, Poissa on hän runoruhtinaamme!
Nyt poissa on ponsi ja eloni tuoksu, hän poissa, mi elolle arvoa soi, mä varjona vaappuen muistoja uusin, en mennyttä loitsea eteeni voi. Voi päiväni päivyt, voi onneni kukka, voi ihanin ilmiö mun elämäin, voi toivoni toivo ja toimeni määrä, miks riisti sun kohtalo minulta näin?
Näät tuota jos en minä toivoiskaan, Niin murtuis henkeni ponsi, Kuin kuivunut puu minä oisin vaan, Mi syöntä on vailla ja onsi. Siks vieläkin takaa pilvisen vyön Tuon tähtyen tunkevan uskon, Näin keskehen raskaan syksysen yön Luo toivoni huomenruskon. Harz'in vuoristossa 20/8 1889. Nimiä vain on jumala ja luonto, Olemus yksi, eri silmin nähty.
Sitä selkää ja noita hartioita, kun ovat kuin visasta ... ja entä nämä pohkeet, niin joustavat kuin jousen ponsi ... ei ole huonot hyppyset minullakaan, mutta hohtimet pitäisi olla erää saadakseen.
Virkki sen antaen hälle, ja vanhus sen iloll' otti, näin sanat siivekkäät heti vastasi tarjoajalle: "Haastoit, poikani, kaikin päin osuvasti ja oikein. Poissa jo on jalan ponsi ja polven, ei käsivarsi norjana kääntyä voi nivelissään niinkuni ennen. Oispa se nuoruus vielä ja voima, mi mull' oli, konsa Buprasioniin loi Amarynkeun kummun epeijit, kun pani voittelopalkinnot pojat valtiasvainaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät