United States or Niue ? Vote for the TOP Country of the Week !
Sinne poikanen kohta nukkuikin pitäen vielä unessakin kiinni äitinsä kädestä. Elisaa varten ei ollut lepoa, ei hän saanut unta. Hän ajatteli alituisesti takaa-ajajiaan ja tunsi polttavaa tuskaa rinnassaan. Voi noita raivoisia, tyrskiviä aaltoja, jotka erottivat hänet vapauden maasta! Sillä aikaa kun olemme seuranneet Elisan pakoretkeä, ei herra Haley suinkaan istunut toimetonna kädet ristissä.
"Mihin nyt olet menossa?" kysyi tyttö ja hänen äänensä värähteli niin kummalltsesti. "Aionpahan kävellä ikävissäni tuonne kirkonkylään", sanoi Matti ja hänenkin äänensä värähteli, sillä sydän löi niin kovasti. "Eikö tällä perällä sitten löydy mitään hupia, kun sitä täytyy kirkonkylästä hakea?" kysyi tyttö. "Eipä täällä löydy kuin yksi ainoa, joka voisi polttavaa ikävääni viihdyttää", sanoi Matti.
"Mihin ajetaan?" kysyi kyytipoika. "Aja mihin tahdot, se on minulle saman tekevä." "No, ehkä minä sitten ajan alaspäin." "Aja vaan." Raitis talvi-ilma hiveli poskiani ja polttavaa otsaani niin raittiisti ja terveellisesti. Se tunkeutui keuhkoihinikin ja tuntui häikäisevän sydämeni paloa; oli kuin elon säde taas olisi tunkeutunut sieluuni. Poika vei minut seuraavan pitäjän kestikievariin.
Maria katsahti ylös ja pyyhki kyyneleet silmistään: Kyllä, silloin kun minut viedään kuolemaan. Tämä ajatus vaikutti hänessä polttavaa tuskaa, hän istahti penkille. Hänen äsken herpautunut ruumiinsa kaipasi ilmaa ja valoa. Leena huomasi hänen tuskansa ja peläten että tuo onneton menee tainnoksiin, tarjosi hän hänelle vettä. Maria torjui kupin luotaan. En voi hengittää täällä sisällä.
Ajatellessani lähimpiä ystäviäni, joita minulla oli kauan, kauan sitte, ja sitä tuskaa, mitä he ovat tähteni kärsineet, tunnen pikemmin vienoa sääliä kuin polttavaa surua. Ajattelen heitä samoin kuin aikoja sitte sattunutta surullista tapahtumaa». »Ette ole maininnut mitään omaisistanne», sanoi Edit. »Joutuiko teitä moni suremaan».
Siinä on toivoa, siinä on kostonvimmaa, siinä on polttavaa sivistysjanoa ja epätoivon verenhimoa. Siinä on kokonainen mailma. Siinä on uusi historia, uusi usko, uusi elämä! Siinä on uusi ihminen! Elma hukkuu ihmisvirtaan. Hän kuulee kuinka se kuohuu, hän tuntee, mitä se sisimmässään haluaa ja toivoo. Hänen on niin hyvä olla. Hän istuu pöydän päässä ruokalassa.
Ensimmältä tuntui tuo väärä lähde lieventävän sydämeni polttavaa surua, mutta pian se tuli takaisin kaksinkertaisella voimalla. "Tämmöistä menoa kesti pari vuotta. Silloin huomasin, että jos tätä jatkan pitemmältä, niin kiiruhtaa se kaksinkertaisella voimalla menoani maan mustiin multiin. Aloin taistelun juomahimoani vastaan ja voitin sen, mutta se ei parantanut vähääkään asiain tilaa.
Sepä nyt oli odottamaton kohtaus", sanoi Helmi ja meni koettelemaan sairaan polttavaa otsaa. Tuntiessaan sen kuumuudesta hohtavan, kasteli hän kiireesti käsiliinan, kylmässä vedassa, väänsi sen kuivaksi ja kääri sairaan pään ympäri. Sairas vähän rauhottui. "Nyt minä kuolen, Helmi, sen tunnen selvästi", sanoi sairas. "Jumala varjelkoon."
"Miehuullisestiko kärsin?" sanoi Ramorny, irvistellen tuskasta; "minä sen jaksan kärsiä yhtä vähän kuin kiirastulen polttavaa pätsiä luuni on kuin punaiseksi kuumennettu rauta sinun rasvainen voiteesi on kihahtava, kun se haavaani tipahtaa. Ja kuitenkin on se kuumuus vaan Joulukuun pakkasta, minun sydämeni palavaan hehkuun verraten!"
Mutta voi sitä tuskaa, sitä polttavaa tuskaa, jonka tuo tieto synnytti! Yksin, yksin, se oli hänen kohtalonsa aina oleva. He saapuivat kohta verannalle, jossa rouva Huovinen hymyillen heitä tervehti. Anna läksi omaan huoneeseensa jättäen toiset istumaan verannalle, ja rouva Huovinen huomasi mielihyvällä, että Eksköld heti istuutui puhelemaan Elsan kanssa. Hart katsahti Annan jälkeen.