Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 10. kesäkuuta 2025
Huono sanantapa, hävytön sanantapa: "kaunistettu" on hävytön sanantapa. Alutta kuulkaa nyt. Niin: "Hänen komealle valkopovellensa, nämä" j.n.e. KUNINGATAR. Tuon onko Hamletilta saanut häh? POLONIUS. Ma kaikki kerron, rouva; malttakaa. "Epäile tähden paloa Ja kirkkaan päivän valoa; Totuutta valheeks luule, Mut lempeäni kuule. Oi, kallis Ophelia! Minulta sujuu huonosti tuo runomitta.
He hoviss' ovat, Ja, niinkuin luulen, käsky heili' on näyttää Tän' iltana jo hälle. POLONIUS. Aivan oikein; Ja näytäntöön mun kauttani hän kutsuu Molemmat teidän majesteettinne. KUNINGAS. Halusta aivan; sangen hauskaa mulle, Ett' on hän sillä päällä. Hyvät herrat, Hänt' yhä vietelkää ja kiihoitelkaa Huveihin moisiin. ROSENCRANZ. Kyllä, majesteetti. KUNINGAS. Sinäkin, rakas Gertrud, jätä meidät.
Tai näinkin: "milloin kulki huonoon paikkaan", Se on, näet, porttolaan, tai jotain muuta. Ja katsos nyt: Totuuden touta näin käy valheen syöttiin; Ja näin me viisaat älyniekat voimme Salaisten juonten sekä mutkain kautta Ja kiertoteisin tulla itse tielle. Tään opin, neuvon mukaan poikaani Nyt tiedustele. Käsitäthän, mitä? REINHOLD. Käsitän. POLONIUS. Herra kanssas! Hyvästi!
Me salaa laitoimme, ett' tänne Hamlet Nyt tulee ja, kuin sattumalta, täällä Ophelian kohtaa, Minä ja Polonius, Vakoojat lailliset, niin asetumme, Ett', itse näkymättä, kaikki näemme Ja päättää voimme heidän yhdynnästään Ja siitä, miten Hamlet käyttäytyy, Tuo lemmentuskako se häntä vaivaa Vai mikä. KUNINGATAR. Olen kuuliainen.
Raivost' innostuen Ja kuumuudesta ja noin peitettynä Hurmeella hyytyneellä, silmät hehkuin Kuin kekäleet, tuo pirullinen Pyrrho Nyt vanhaa, kunnon Priamota etsii", Niin, jatkakaa te. POLONIUS. Saakeli soikoon, oivasti lausuttu; hyvällä painolla ja kelpo aistilla.
HAMLET. Joku voipi onkia sillä madolla, joka kuningasta on syönyt, ja syödä sitä kalaa, joka sen madon on niellyt. KUNINGAS. Mitä tarkoitat sillä? HAMLET. En muuta kuin osotan, miten kuningas saattaa tehdä juhlamatkan kerjäläisen suolien kautta. KUNINGAS. Missä on Polonius? HAMLET. Taivaassa; lähettäkää sinne katsomaan.
POLONIUS. Nyt, kuninkaani, äidin luo hän lähtee. Ma seinäverhon taa käyn piiloon; sinne Voin kaikki kuulla. Takaan, että äiti Hänt' oikein sättii: ja, kuin lausuitten, Viisaasti lausuttu, on tarpeen, että Puhetta kuulemass' on joku muukin Pait äiti, sillä puolta-pitäväiset On äidit luonteeltansa. Herran haltuun! Ennenkuin levolle te käytte, palaan Ja tiedon saatan. KUNINGAS. Kiitos, hyvä herra.
Sa haastelet kuin kypsymätön tyttö Ja kokematon moisiin vaaran toimiin. Luotatko noihin hänen merkkeihinsä? OPHELIA. En tiedä, isäni, mit' aatteleisin. POLONIUS. No kuule: aattele, ett' olet hupsu. Kun rahaks merkit luulet, vaikk' ei ole Ne täyttä kultaa. Tarkkaan tekos merki, Tai muuten jott'en pureksis näin kauan Tuot' yhtä sanaa tietää merkit pahaa.
Kentiesi meri-ilma, vieraat maat Ja vaihtelevat esineet vois poistaa Tuon sydänt' ahdistavan, oudon aiheen, Jot' aivoissaan hän hautelee, näin tullen Vieraaksi itselleen. Mit' arvelette? POLONIUS. Se hyvää tekee; mutta luulen sentään, Ett' alkuna ja syynä noihin tuskiin Hylätty lempi on. No, Ophelia! Sanoja prinssin älä turhaan kerro; Kuulimme kaikki.
POLONIUS. Tosiaankin, siellä on ilmanhengestä poissa. (Syrjään.) Kuinka sattuvia joskus hänen vastauksensa ovat! onnen lahja, joka usein hulluudelle sattuu, ja jota ei terve järki niin helposti keksi. Jätän hänet nyt, ja mietin keinoa, miten saada hänet ja tyttäreni yhtymään. (
Päivän Sana
Muut Etsivät