Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 14. lokakuuta 2025
Siellä soitti musiikki ja väkeä olivat sijat täynnänsä sekä sisällä että ulkona huoletonta, nauravaa, ystävällistä, sähkön valaisemaa yleisöä lämpimän syysillan hyvänhajuisessa tuoksussa. He tulivat keskikäytävää ylös ja poikkesivat oikealle puolelle. Heikki voitti kaikki ujostelut. Ja se oli nyt entistä helpompaa, kun tuo Ollin korkea kaulus jäykisti niskaa ja pakotti pään pystyyn.
Sitten alettiin kirkosta palata: siinä niitä tuli nuoria, vanhoja, miehiä ja naisia; ja olipa joukossa aina joku, jonka Matti luuli tuntevansa; nyt niitä tuli joukko nuoria poikia, poikkesivat Koskelaan siinä oli varmaankin Kujalan Kalle ja Kraatarin Eero, ne hän tunsi. Sitte tuli jo Kantalakin emäntinensä, ajaen hyvällä hevosella ja heiluvilla kieseillä, olipa siellä tyttönenkin takana oli.
SILJA. Me kun olemme sinua odottaneet täällä. Aivan kuin auringon nousua. MAIJU. Ja ikävöineet, isä! Niin hirveästi! ANTTI. Kyllä sen arvaan. Mutta päästäpäs irti nyt. MATLENA. Mihin toiset jäivät? ANTTI. Niinkö Mikko ja Topra-Heikki? Ne tuossa paikassa tulevat. MATLENA. Poikkesivat vissiinkin Mäki-Mattiin? Siinä on. SILJA. Leipää, Jumalan kiitos. Maiju, tule saamaan.
Herra Luoto sytytti piippunsa ja aikoi lähteä pidemmälle kävelylle, kun Väinö tuli hänen luoksensa. "Minä pyytäisin saada puhutella enoa", sanoi Väinö ja näytti olevan vähän hämillänsä. "No niin, sopiihan hyvin, että seuraat minua, niin saat puhua, mitä sinulla on puhumista." Luoto ja Väinö kävelivät tietä pitkin kunnes vähän matkan päässä poikkesivat eräälle varjokkaalle metsätielle.
Selittämätöin tyhjyyden tunne täytti yhä enempi hänen sielunsa, joka ei yhtään lieventynyt tavatessaan muutamia iloisella päällä olevia työtovereitaan. He poikkesivat »Kolmen kruunun» olutkellariin, jossa tavallisesti tapasivat ammattitovereitaan. Kulmahuoneessa siellä istuivat nyt kaikki mestari Oskari Ananiassonin työmiehet.
Rovasti ja tytöt, Kaarina ja Naimi, palasivat kävelyltä, jonka olivat tehneet sillalle postia vastaan. Kun ei sitä kuulunut, poikkesivat he vielä kirkolle, nousivat sieltä kokkomäelle, jonka poikki talvitie kulki Korpivaaraan. Nämä kävelyt, joille rovasti heitä joskus pyysi, olivat tytöille erityisen viehättäviä ja mieluisia.
Molemmat kai tunsivat ett'eivät muut oikeen suvainneet heitä, sentähden olikin luonnollista että he yhtyivät toisiinsa; niin, tultuansa torille, poikkesivat he vasemmalle eivätkä menneet kotia, vaan kävelivät kappaleen matkaa lehtikujassa, joka vei Sandsgaard'iin päin. Ei kumpikaan heistä suuresti huomannut luontoa.
Kun se eturatsastaja, joka kantoi keisarillista lippua hänen edessään, ja sitten Lutherin vaunut poikkesivat kadun kulmasta, lausui äidin-äitimme, jonka tuoli oli siirretty oven luo, että hän saisi nähdä, kun hän kulki, niinkuin itseksensä: "Niin, juuri semmoiselta he näyttivät, kun astuivat mestauslavalle ja roviolle, minun nuoruudessani."
Senpätähden moni väittääkin, että jos tuhansien munkkien ja nunnain yhdistetyt kiroukset jotain voivat saada aikaan, niin eivät nämät tavarat saata tulla hänelle siunaukseksi" säisti Jakobsson. He olivat nyt ehtineet Drottninggatan nimisen kadun kulmaan, jossa he poikkesivat mainitulle kadulle. Melu ja hälinä kuului nyt lähemmältä, sillä tämän kadun varrella sijaitsi kenraalin palatsi.
Pitkän matkan painoivat he toki vielä täyttä juoksua tietä pitkin uskaltamatta taaksensa katsahtaa. Mutta tultuansa vakuutetuksi, että takaa-ajaja oli jäänyt jälelle, poikkesivat he tiepuoleen. Siinä istuivat he nyt kauan sanattomina. Kukin katseli omia pohkeitansa. Vihdoin kysyi Vesa: Sattuiko sinuun, Saku? Sattui tuohon... Entäs mihinkäs kohtaan sinuun sattui?
Päivän Sana
Muut Etsivät