Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. marraskuuta 2025
Rapustaen astui hän rapuista ylös, tuli porstuvaan ja huusi vilpittömällä äänellä: »avatkaas ovi ... avatkaas ovi, lapset siellä sisällä, poika tai tyttö». Tuli viimein pieni poikanen, pieni piimäparta Jooseppi, avasi oven, ja sisään astui Timo taakkoinensa, äänetönnä, katsoen oikeasti, rävähtämättä eteensä.
Se on pieni hiipivä rottanen, joka yöllä juoksi sun tiesi poikki, joka jokaisen portin alle loikki, niin arkana, että jälkeen sen kiven heittää joka poikanen. Ei rakkaus kehdoista unta nää ja hyveille se hymähtää. Salajuomarin lailla se säikkyilee: joku käytävän ovea liikuttelee, lasi pohjahan ja nopeaan!
Vielä istui lavitsalla toimettomana pieni, kokonaan ryppyinen, hyväluontoinen eukko harmaine hiuksinensa, selkä kyttyrässä. Tämä eukko istui lavitsalla uunin luona ja oli ottavinaan kiinni nelivuotista, lyhyeksi kerittyä, edestakasin juoksentelevaa, isomahaista ja nauruun menehtyvää poikaa. Poikanen juoksenteli paitasillaan hänen ohitsensa toistaen yhtä ja samaa: ähä etpä saanutkaan kiinni!
Herra meitä auttakoon, lausui eräs eukko, joka istui nappularattailla miehensä rinnalla itkevä poikanen polvillaan. Herra meitä auttakoon, asiat ovat huonolla kannalla tänä pahennuksen aikana. Pikku Pekkani on vallan säikähtynyt, eikä se ihme olekaan, kun hänen pitää todistaa Nummen Kaarinaa vastaan.
Ei koskaan, ei ennen eikä sen jälkeen koko elämässään Kaarle-kuningas liene ollut näin oudossa asemassa. Seitsentoistavuotias hän oli, malja oli hänellä toisessa kädessään; toisella puolen oli kaunis tyttö; iloa ja riemuhuutoja ylt'ympäri. Kaikki nuoruuden tunteet kuohuivat hänen rinnassaan. Hän punastui kuin poikanen, toivoen olevansa täältä senkin seitsemän taipalen takana.
"Hyvin pian, minä matkustan ainoastaan Louisvilleen asti." "Louisvilleenkö? Sepä sopii mainiosti! Siihen asti tulee pimeä ja poikanen ehtii nukkua. Minä kyllä toimitan sitte niin, että te pääsette hänen kanssansa rauhassa lähtemään. Ei mikään ole minulle niin vastoin mieltä, kuin huuto ja melu." Oli kirkas, tyyni ilta, kuin höyrylaiva saapui Louisvillen rantaan.
Kortinlyöjä nauroi ja istuutui sängylle, yhteen kääritty paperi kädessään. "Se oli hyvä ennusmerkki, vai kuinka, Jack?" kysyi Brown. "Hyvää on toivomista. Kuules, poikaseni, eikö olisi parasta, että nousisit?" "Poikanen", jota niin ystävällisesti oli kehoitettu, nousi Jackin ojennetun käden avulla. "Tahdotko sikaria?" Brown vastaanotti hajamielisenä sen sikarin, jonka Jack ojensi hänelle.
Siinä oli useita ihmisiä, jotka odottiwat junan tuloa. Tyyyy-ty, kimahti taasen yht'äkkiä ja moni odottaja huudahti: "nyt juna tulee, ääni kuuluu". Siinä aiwan lähellä oli seisomassa kattopäällisiä tawarawaunuja; niiden takaa juoksahti nyt poikanen nauraa wirnistellen, tarkastelemaan, minkä waikutuksen hänen petossignaalinsa oli tehnyt.
"Vitiges on toisenlainen kosija kuin tuo Astan poikanen", kuiskasi Teja. "Siihen minäkin luotan", tuumi Hildebad. "Antakaamme hänen olla muutamia päiviä rauhassa", sanoi vanhus. "Sallikaamme surun saada osansa. Ennen emme voi häntä taivuttaa. "
"Makoaisin maavesillä, Vaan ei voi Viron vesillä, Maat' en lokkien lojulta, Kalalintujen kajulta." Poikanen posi Virossa, Saksan maalla sairasteli. "Missä saapi sairas maata, Tuskahinen tunnin olla? Tokkos voit manalla maata, Maata Tuonelan tuvilla?"
Päivän Sana
Muut Etsivät