Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. heinäkuuta 2025
Sinä, poikanen, seiso portaitten vieressä, ja kun morsian tulee, anna kukat hänelle. Asetu tuohon.» Jaakko pani kukat pojan käteen ja vei hänet portaitten viereen. Nuorikot. Uhkaavan näköinen pilvi väistyi pois ja iloiten ja ihmetellen katseli Sakki ympärillensä.
Keskellä tätä surullista kurjuutta ja itsekästä sairalloisuutta muodosti ylhäinen äiti lapsinensa liikuttavan ryhmän: poikanen niin rihaisena ruumiiltansa ja laihana kasvoiltansa, joissa ainoastaan toinen silmä enää eli, ja äiti liikkumattomana ja ikäänkuin ahdistuksesta kivettyneenä.
Arvo korkia, avara Raadi Sihtjerin ramakkaan Aina paikallans pysyypi, Eikä kateus kavala Sitä suuresti sureile Eikä paljongaan paheksi Siitä pyydäkkään palaista. Ole sentähden sinäkin Tästä täydessä levossa Hyvin huoleta, suruta, Pidä arvoskin alati. Usko, poikanen, puheeni, Usko ukkoa totista.
Kuule siis. Tunnetko Sokolnits linnaa? Tunnen, herra kreivi, Ai'on huomena mennä eläimineni sinne. Herra kreivi Normann kuuluu olevan antelias herra eikä lahjatta laske sellaista köyhää karhuntanssittajaa kuin minä olen. Hänellä on pieni viiden eli kuuden vuotias poika, joka vissiin karhuuni, kameelini ja apinaani mielistyy. Poikanen ei suinkaan vielä ole sellaista nähnyt?
Puolisataa vuotta on jo kulunut siitä ja minä olin silloin vain kasvava poikanen, mutta vielä muistan minä aivan selvään tuon vanhan, pitkän ja kookkaan miehen, jolla oli niin kauniit ja jalot kasvonpiirteet, joka käyttäytyi aina kohteliaasti ja hienosti ja jonka huulilla väikkyi alituinen hymy ja leikinlasku. Tuollaiset näyt pysyvät kauan muistissa.
Joka metsästä hiipien on tullut kaurahalmeen laitaan ja yht'äkkiä tapaa joka kuhilaan päässä teeren, voi jotakuinkin kuvitella, millainen oli hermojännitys sillä hetkellä, se sydämen pamppailu, se tunne hartioissa, se sähkötys nivelissä sormenpäistä varpaihin, jonka vanhakin erämies sellaisissa tilanteissa tuntee yhtä voimakkaasti kuin vasta-alkaja poikanen.
Ahaa, oletkos nyt kiinni? RUOTSILA. Kuka se on? POLISIMIES. Ahah sinä, hirteinen, vieläkö kysyt? RUOTSILA. Mitä te minusta tahdotte miehet? POLISIMIES. Panemme sinut kurraan, poikanen, huomeisaamuna sanoo sitten majuri, mitä muuta saat. RUOTSILA. Mutta mistä syystä?
Mort de ma vie, eihän tuo ruotsalainen poikanen ole tyhjentänyt yhtään kunnon pikaria vielä! Nuori Kustaa vei kätensä miekkansa kahvaan; harvoin oli matka pitkä kädestä kahvaan siihen aikaan.
Ah, hän unohti, poikanen, koreasti lähtöhetken, syleillessään meidän nuorta emäntäämme. No siihen hurratkaamme, hurratkaamme! Hih! HENKIL
Mutta esiliinassa oli ollut pikkarainen varpusen poikanen, joka kai oli pudonnut pesästään. »Anna se minulle», oli hän sanonut, sillä hän piti linnunpoikasista. Silloin oli tyttö auliisti avannut esiliinansa, jotta hänen tarvitsi vain ottaa. Ja hän teki sen eikä edes epäröinytkään, sillä olihan hän tytön herra. Antajaa ei hän ollut sen jälkeen ajatellutkaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät