Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Nyt kuolen iloisella mielellä ... huntu on pudonnut ... kaikki kirkastuu... Isäni ... minä annan sinulle anteeksi, että olet vihannut ja kironnut tyttäresi lasta... Anna sinä minulle anteeksi ... että minä rakastan ... siunaan ... omaa poikaani! Kuule minua, äitini! huudahti Bertel, kuule minua!
"Isä Baruch", sanoi vihdoin Gudula ja osoitti Mayer Anshelmia, "hän on minut kuolemasta ja häpeästä pelastanut. Se on hänen ansionsa, että me jälleen olemme yhdessä." "Minä olen hänen edestänsä rukoileva aamuin ja illoin", huudahti Baruch, ojentaen hänelle kätensä. "Minä olen häntä rakastava kuin omaa poikaani".
»Kuka? Mariko se on?» kysyi Elsa. »Olipa hauska, että tulit käymään. Minä olen kaivannut sinua katsomaan poikaani. Et usko kuin se on kaunis!» »Mutta sinä itse olet kaunis. Voi kuin sinä olet kaunis! Et sinä nukkuessasi ollut, mutta nyt! Katso, Liisa!» ihaili Mari aivan ihmeissään.
Ainoat sanat, jotka hän lausui, oliwat: "woi minun poikaani, woi minun poikaani!" Olimme sen päiwän kolmen huoneessa, sillä kukaan ei meistä halunnut isoa seuraa, ei paljoa puhetta. Oli saman päiwän ilta. Surewa äiti näytti kauan waipuneena sywiin ajatuksiin ja mietteisiin; hän ei ollut kaukaan aikaan puhunut yhtäkään sanaa, mietti waan ja huokasi wäliin raskaasti. Me emme häirinneet häntä.
Saattaisi minulla olla teille jotakin sanottavaa, ehkä näkisitte minussa muuta kuin murhaajan, mutta isänne muisto on minulle pyhä, enkä menettele teitä kohtaan toisin kuin tahtoisin, että muut menettelisivät minua ja poikaani kohtaan. Löfvingin pää vaipui ja hän katseli alaspäin. Attila tarkasti häntä vaijeten. Täällä hänellä ei ollut mitään tekemistä, hänen tiensä vei kauvaksi täältä.
En hulluna, vaan tuskan tuntevana, Saan järkipuoleltani järkineuvon, Mitenkä tästä tuskastani päästä, Ja tikarin tai hirsipuun se neuvoo. Jos hullu oisin, poikaani en tuntis, Häneksi ryysyvauvan luulisin. En ole hullu; liian hyvin tunnen, Mink' eri vaivan joka turma tuo. KUNINGAS PHILIP. Sitokaa palmikkonne! Mikä lempi Tuon tukan tuuheiss' asuu kiharoissa! Hopeapisara jos niihin laskee.
Hän sanoo häntä kiittämättömäksi lapseksi, Absaloniksi, vakuuttaen, että hän puolestaan ei tahdo tehdä niinkuin kuningas Taavetti vanhuuden heikkoudesta teki, hän ei tahdo koskaan enää nähdä häntä kattonsa alla. Oi Tom-parkaani, kallista poikaani, ainoata rakasta lastani!" "Mutta mitä hän sitten on tehnyt," minä kysyin. "Eihän se mitään peräti pahaa liene?"
BERTHA. Etkö halua toista kuppia, Aksel? Teidän luvallanne, hyvät naiset, menen nyt tervehtimään poikaani ja perillistäni. BERTHA.
"Mutta missä on hevoseni?" kysyi Kálmán, joka oli yhtä pelästyksissään siitä, että Sándor oli vienyt hevosen, kuin Zsuzsi täti siitä, että hevonen oli vienyt Sándor'in. "Oi hyvä Jumala, hyvä Jumala! Kuinka voin lähteä kotia ilman poikaani?" "Ja kuinka voin minä lähteä kotia ilman hevostani?" No näistäkös sanoista Zsuzsi täti kiroili runoilijaa: hänen olisi ollut parempi syntyä sokeana maailmaan!
Heti minut nähtyään edellinen huudahti: "Missä on tyttäreni, rakas tyttäreni, mun oma lapseni?" Arvatessaan minun vaitiolostani ja kyyneleistäni onnettomuutensa koko suuruuden vaimo parka antautui tykkänään ahdistuksen ja tuskan valtaan; hän kykeni vain huokailemaan ja nyyhkyttämään. Margareeta huusi: "Missä on minun poikani, en näe poikaani!" Ja hän meni tainnoksiin.
Päivän Sana
Muut Etsivät