Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 21. lokakuuta 2025
BASSIANUS. Toverit, suosijani, Rooman miehet, Caesarin poikaan, Bassianukseen, Jos mieltynyt on Rooman valtasilmä, Tie Kapitoliin sulkekaa ja älkää Häpeän lähestyä salliko Sit' istuinta, jok' oikeuden, hyveen, Jalouden, kohtuuden on pyhäkkö, Vaan vaali suokoon voiton ansiolle; Ajakaa vaalin vapautta, miehet.
Kuinka syvästi tämä vaikutti poikaan, voimme päättää hänen runostaan »Haudalla», jonka hän nähtävästi myöhemmin samana syksynä on kirjoittanut.
Se oli istunut veneessä takaperin ja hävisi nyt mereen vaahtoisten aaltojen ryöppyessä sen ympärillä. Tämän jälkeen vene helposti liukui vesille. Mutta kaukonäkijä katsoi poikaan ja sanoi, että sitä hänen ei olisi pitänyt tehdä. Poika kuitenkin nauroi kuten ennenkin, arvellen, ettei sellaiseen ole uskottava.
Ja sitten kävi. Paha tyttö oli ennen vallan nuorena rakastanut leikkitoveriaan, joka meni merille. Mutta koska tytöllä ei ollut periaatteita, jotka olisivat estäneet häntä rakastumasta uudestaan, oli hän muutaman kuukauden kuluttua unohtanut merimiehensä ja rakastunut hyvään poikaan. Pahoilla tytöillä on usein semmoinen liian läikkyvä luonto. Nyt oli merimies taas palannut kotiin.
Leikillä tarttui se poikaan kiini ja lasketteli: »Ka mitäs se nyt tää ukko Jäppinen niin kovin ulisoo?... Manasse!... Mitä sie uliset?» tenäsi hän vielä. Mutta Manasse ei sietänyt nyt estäjää. Irti Tuppisen käsistä rimpuillen ärjäsi hän vihaisesti: »Piästä irti!» »No, ukko Jäppinen», yritti Tuppinen vieläkin. »Piästä!... Tahi mie purasen!» ärjäsi malttinsa menettänyt poika.
Ja sitte äiti, entäs sitte pienokainen oli käärinyt pulleat kätösensä äidin kaulaan ja tähysti odottavasti hänen kirkkaisiin silmiinsä. Sitte, lapseni äiti loi poikaan haaveilevan katseen sinä näet, John, tulia kaikissa ikkunoissa; ovet lentävät sepposelälleen ja kynnyksellä seisoo isoäiti itse, avosylin tervehtien meitä tervetulleiksi! Ja entäs joulukuusi, äiti?
"Niilo, tuossahan on sinulle oikein hyvä ja suora vapa", sanoi Anna-Maija poikaan kääntyen. "Ala nyt vaan nihrata sitä poikki ja kuori kanssa tällä samalla paikalla, niin minä sitte tulen sinua hakemaan." "Minnekäs sinä menet?" kysäsi Niilo. "Minä menen tuonne ylemmäksi katsomaan, mihin ne lehmät taas ovat joutuneet." "Tuollahan ne olivat alaalla, tuon ison koivun toisella puolen", selitti Niilo.
Ei äitikään puhunut monta sanaa, toimitteli waan umpinaisena askareitaan, mutta hän iloitsi sydämessään, nähdessään minkä waikutuksen hänen puheensa oli poikaan tehnyt. Tämmöisessä sieluntilassa oliwat pikku tuwan asukkaat, kun lähettiläs taasen tuli heille wieraaksi.
»Ota vaikka mikä!» jupisi Manasse myrtyneenä, alentaen toki varovaisuussyistä äänensä niin ettei mestari kuulisi. Tämä rupesikin ajamaan poikaan kauhua kertomalla miten hän ennen aikaan oli tapellut mustalaisten kanssa.
»Minä uskon kolmiyhteiseen jumalaan, Isään, Poikaan ja Pyhään Henkeen», sanoo kristitty ja arvelee, että tämä hänen uskontunnustuksensa on ainoa laatuaan, erikoisen henkevä ja syvä. Hänelle on suuri yllätys, kun vertailevan uskontotutkimuksen taholta hänelle selitetään, että kolminaisuusoppi ei ole erikoisesti kristillinen oppi, vaan on tavattavissa useissa »pakanallisissakin» uskonnoissa.
Päivän Sana
Muut Etsivät