Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Pohjolaan päin katsellessamme johtui mielemme ajatukset: näinköhän koskaan enää saamme palata tämän jättiläisvuoren pohjoispuolelle. sillä koviahan kohtauksia meillä oli odotettavana tämän Turkin suojelusmuurin eteläpuolella, kun arvelimme että kyllä kukin kotiansa suojelee viimmeiseen mieheen. Vuorella oli lunta hirveästi, paljon enempi kuin alhaalla laaksossa.
Kalevala heittäytyy heti keskelle uutta seikkailua ja ryhtyy kertomaan, miten Ilmarinen yritti sisätajunnastaan etsiä sisältöä elämälleen sisätajunnan »nuoremman sisaren» eli unitajunnan välityksellä, toisin sanoen: miten Ilmarinen lähti Pohjolaan kosimaan Pohjolan emännän nuorempaa tytärtä:
Lemminkäinen ryöstää vaimokseen Saaren suurisukuisen neiden, vaan hylkää hänet jälleen ja lähtee hänkin kosioretkelle Pohjolaan. Hänelle määrätään monenlaisia ansiotöitä; viimein hänen tulee ampua joutsen Tuonelan joelta, kuolleitten valtakunnassa; mutta eräs karjanpaimen, jota Lemminkäinen on loukannut, surmaa hänet ja heittää hänen ruumiinsa Tuonelan jokeen.
Ei, me vastaamme tähän, ei ole. Ei ole sitä perkelettä, jota ei Jumalan rajaton sääli kerran pelastaisi. Sentähden olisi ollut psykologinen ja vielä enemmän okkultinen erehdys antaa Sammon jäädä ehjäksi kalevalaisten käsiin. Sammon tuli pirstoutua ja hajota kappaleiksi, niin että kaikki siitä saivat osansa: Louhikin kantoi siitä kannen Pohjolaan.
Muutama vuosi sitten piti hän näet esitelmän Helsingin Suomalaisessa Seurassa, Kalevalan aiheen johdosta silloinkin. Tuolla kertaa puhui hän Väinämöisen kosioretkestä Pohjolaan. Vanha laulaja purjehtii merta pitkin ja Ilmarisen sisar »Tuo paikka, sanoi Perander, on kuvaavimpia ja maalarin siveltimelle kiitollisimpia.
Tämä seutu on Pohjanmaa, se on alaltaan suurempi kuin moni kuningaskunta ja se ulottuu kauas äärimmäiseen pohjolaan, aina Lapin raukoille rajoille, jossa aurinko ei koskaan laske keskikesän aikaan ja jossa se ei joulunpyhinä nouse.
Hän sanoi ensin, kuinka kuumassa etelän maassa on paljon tiikerejä ja jalopeuroja, ja kuinka siellä kasvoi daadeleja ja palmuja ja muita Afrikan kukkasia ja kuinka hän sitten oli tullut kylmään Pohjolaan, jossa oli niin lämmin ja kaikista kauniimpia kukkia ja ... ja ... en minä osaa niin sanoa, kuinka kauniisti hän rukoili, ja sitten hän kysyi mitä hän siihen sanoo ja hän sanoi amen ja minä sanoin amen ja sinun pitää myös sanoa amen."
Mä sanoin: toisen kerran, oi! On pitkä läksy, en nyt voi. Mä kysyin: mikä nimesi? No Maija, niin hän vastas. Ken äitis? Lie hän rouvaki? Ei, hän on laulurastas. Ken isäs? Länsituulonen. Ken siskos? Poski ruusuinen. Oletko köyhä? Enpä, en, Mä elän päivän voimin. Koulua käytkö? Iloiten Mä kukkia vaan poimin. Miss' asut? Yli laajan maan. Ja menet? Kylmään pohjolaan.
Tää vanha Musti hyvänen On peru aikain entisten; Hän kotoisin on Spanjasta, Ties' äiti kertoa. Sen näkikin jo turkistaan, Kuin mörisi hän nurkassaan; Mut miten Pohjolaan hän sai, Ei kenkään tiennyt kai. Kyll' oli vainen hänkin vaan Voileipää syönyt aikoinaan, Mut nyt hän tyytyi vähempään, Mörisi näljissään.
Oi sä riennät vaan sen kauneutta katsomaan, sen ihanuutt' imehtimään. Sen saaret, salmet, laaksolot, sen kuusikot, sen koivikot, sen kukkaset koreudessaan, et löynne, pääsky, vertojaan! Sen taivas ehtookullassaan, sen aamurusko loistossaan, ne toi sun, pääsky, Pohjolaan, ne sai sun tänne saapumaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät