Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 17. kesäkuuta 2025
Sampo menetetään Pohjolaan: okkultinen tieto asuu hänen ruumiissaan. Vasta tämän jälkeen alkaa toinen jakso tiellä, kun Sampo taistellaan takaisin ja tieto ja valta, joka on ruumiiseen kätkettynä, saatetaan päivän valoon. Etsiessämme Kalevalasta osviittoja elämän salaisista teistä avaamme runojen sisällön erityisellä avaimella, n.k. okkultispsykologisella.
Saattaa todella sanoa puhdistuksen tiestä, että sitä kulkiessa »Sampo menetetään Pohjolaan.» Sampo on okkultinen tieto ja valta: valmistavalla tiellä ihminen pääsee tietoiseksi siitä, että salainen viisaus on olemassa, hän ikäänkuin takoo Sammon; Sammon hän kuitenkin heti menettää, mutta saapi Pohjan neidon, s.o. tietoa ja valtaa hän ei saavuta, ainoastaan oman sielunsa.
Mutta kun onnellisen avioliiton päätyttyä Ilmarinen jälleen astuu näyttämölle, kerrotaan, että Sampo yhtäkaikki on jäänyt Pohjolaan! Siis Ilmarisen on täytynyt joko unohtaa, miten takominen käy päinsä, tai hän on uudestaan ruumistunut maan päälle ja luonnollisista syistä estetty muistamasta. Onko tämä nyt luonnon puolelta vääryyttä vai saatammeko katsoa asioita toiselta kannalta?
Pyhä isä iloitsi suuresti siitä uskonnon-innosta, jonka hän nyt huomasi hallitsevan aina kylmään pohjolaan asti, ja toivoi sydämellisesti, ettei yksikään väärä-uskoinen eikä Jumalan pilkkaaja välttäisi inkvisitionin miekkaa, siunasi hurskasta abottia harrastuksestaan ja nimitti hänen aijotun verituomio-istuimen toiseksi inkvisitoriksi.
Kun väliin kiihtyi vauhti Pohjolaan, ja vihan tuskast' itkein urhot kulki, hän kiros silloin, puri hammastaan, mut kyyneleet hän sydämeensä sulki; huulilta vaan nuo sanat salamoi: Viel' uusi päivä kaikki muuttaa voi. Ja päivä tuli, hänen juhlansa. Taas kunnialla liehui lippu Suomen; aseihin kaikui Revonlahdella, ja paenneille koitti uusi huomen.
Sillä katsokaa, minä olen kadottanut tähtikompassini, joka aina viittasi, mistä se oli löydettävissä ja sen vuoksi olen tullut tänne kirottuun pohjolaan. Tähdet, nähkääs, hallitsevat maailmaa, mutta tuo kallis kalu, joka on Eläintarhan heinikossa, hallitsee tähtiä, ja ne höperöt, jotka tähän asti ovat sen omistaneet, eivät ole sitä ymmärtäneet.
Näin sen kauhean yön, isäni kuoleman ja äitini surun ja sitten vangitun suomalaisen joukon Venäjän sisämaissa, Suomen kurjuudessaan, niin murheellisena ja kauniina, kehottaen minua tulemaan. Siellä saan tavata sitä mikä vielä on omani, ja ehkä löydän sen tien mitä minun pitää kulkea. Maria. Kuinka ihmeellistä! Attila. Sinne, sinne korkeaan pohjolaan. Sinne tahdon, sinne täytyy minun lähteä.
Lemminkäisen tappaa Tuonelan joella se »märkähattu karjanpaimen», jonka hän Pohjolaan tullessaan oli jättänyt laulamatta ulos Pohjolan tuvasta, jota hän oli sanoillaan solvannut ja joka siitä lähtien oli miettinyt kostoa Lemminkäiselle. Mikä ominaisuus se siis Lemminkäiselle niin kohtalokkaaksi muodostui? Hänen oman sydämensä ylpeys, viha ja ylenkatse.
Joukahainen pääsi suosta ja lähti alla päin, pahoilla mielin kotiansa. Kerran lähti Väinämöinen Pohjolaan pyytääkseen itselleen Pohjolan tytärtä puolisoksi. Mutta matkalla väijyi häntä Joukahainen, jonka sydämessä asui katkera viha ja kateus Väinämöistä kohtaan. Kun hän viimein keksi Väinämöisen ratsastavan meren lahtea pitkin, jännitti hän jousensa ja ampui.
Oi pääsky, lintu pienoinen, sä riemurinta kaunoinen! Jo taasen riensit Pohjolaan, jo taasen löysit meidän maan. Oi, tuttu mulle vanhastaan! Sun ääntäs taas mä kuulla saan; noh, terve, terve tultuas, ystäväni armias! Sä kaunokieli, kultasuu! oi, kuinka laulus luonnistuu, kun lennät ilmass' liehuten ja riemuvirttä veisaten. Min vuoksi, pääsky, Pohjolaan sä riennät?
Päivän Sana
Muut Etsivät