Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 26. heinäkuuta 2025
Matkalla neito häntä taas herjasi, kunnes seppo lausui hänen lokiksi. Sepon kotiinsa tultuaan, kyssi häneltä Wäinämöinen "miten Pohjola elävi," johon Ilmarinen vastaa: "Mi on Pohjolan eleä, Kun on sampo Pohjolassa! Siin' on kyntö, siinä kylvö, Siinä kasvo kaikenlainen, Siinäpä ikuinen onni." He päättävät nyt lähteä Pohjolaan saamaan edes osan sammosta; ja lähtevät.
Oi! terve Pohjola, Isiemme onnela! Voimamme, Henkemme. Sinulle uhraamme. Oi! terve urhola, Vapauden valkama! Sointuisuus, Vakavuus, On meidän oppiamme. Oi! terve vapaus, Sä kansain ihanuus! Eipä ken Orjuuteen Voi syöstä poikiamme. Terve! Terve! Terve sa, Suomenmaa! Luonto ja sydän.
Sinun veresihän on juossut melkein virtanaan ruumiistasi näinä viime aikoina, kasvosi ovat kalpeat, valtimosi eivät syki voimasta, vaan kuumeen tulesta.» »Ei minulla ole pahempaa hätää kuin kenellä hyvänsä muulla.» »Me emme kärsi enempää kuin maa kärsii, mutta sentähdenpä onkin kaikki ympärillämme, koko tämä Pohjola, päässyt irti liitoksistaan.
TERHI. Hyvin käsket, suur' emoni, Täytän tahtosi paremmin. LOUHI. Turjo! tuossako isäntä? Kuin lumessa mäyrä, torkut! Muista Pohjolan parasta! Onneasi muista! Onni? Noutajat, enempi oltta! Onni on humalan kukka, Jonka Pohjola pusersi Häähumala haihtuvainen, Siinä onni!
Mitä Pohjola on muuta kuin tämä mainen elämämme, tämä fyysillinen maailma, tämä »surun ja murheen laakso»? Ja mitä Pohjan tyttö muuta kuin ihmiskunta, ihmiskunta sielullisena kollektiivitajuntana? Ja yksilön kannalta: Pohjola on ihmisen ruumiillinen, fyysillinen elämä, hänen ruumiinsa lyhyesti sanoen, ja Pohjan ihana impi on ihmisen sielu, joka ruumiissa asuu.
Puhalla, armas pohjatuuli, Rintaani lemmen sanelma: Kun impen' ei lie hallahuuli, Hän kukkani suo puhjeta. Mä kenties sentään syystä luulen Niin armahaksi pohjatuulen. Oi ruusut rintani, Oi vilustunehet, Oi surkastunehet! Oi ruusut rintani, Kuink' ovat kuollehet! Kuink' uskalsin ja voin Hyyn, hallan tuulelta Rukoilla rakkautta! Kuink' uskalsin ja voin Toi talven pohjola!
Jonkin neljännestunnin noustua harvenivat ja pienenivät puutarhat ja etelän puut, siellä täällä vain jonkin talon edustalla oli omena- ja kirsimarjapuita. Oltiin arviolta noin Keski-Euroopassa. Kuljettiin hetki, kuljettiin kaksi, niin jopa hetkenä kolmantena oli tultu Itämeren yli. Terve Suomi, oi terve Pohjola! siinähän on koivu, tuossa petäjä, tässä kuusi!
Sillä jos se olisi antanut Sammon ehjänä jäädä kalevalaisille, eikö silloin Pohjola olisi jäänyt aivan osattomaksi? Silloin Kalevala olisi painostanut sitä dualismia, sitä ikuista eroa hyvän ja pahan välillä, jota ei jumalallisessa viisaudessa ole.
Suomen teollisuuskauppa! »Suomi!» ja »Pohjola!» Kirjakauppojen ikkunoissa suomalaista kirjallisuutta korukansissakin ... suomalaista kirjallisuutta korukansissa! ... kuka olisi voinut kymmenen vuotta takaperin sitä aavistaakaan mahdolliseksi. »Ja tämäkö on sitten muka se viikinkiläisyyden pesäpaikka?» Hän kävi totiseksi, otsa meni ryppyyn. Tässä on finspongi, huomautin minä.
Nyt lappi ja tuonetar ei sua vie ei kestänyt pohjola jäässä ikimaineen templihin vei sinun tie, kun läksit sä seppel päässä.
Päivän Sana
Muut Etsivät