United States or South Georgia and the South Sandwich Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuon tuostakin sanoi talonpoika: »Niinpä niin, niin on tehtävä, minä teen sen, saatte uskoa.» Ja siihen sanoi tohtori aina: »Jos jätät pois pilkunkaan, niin syytä itseäsi.» »No, en jätä, sen saatte uskoa suuret kiitokset... pitäisipä tepsiä.» He poistuivat rantaan päin. Hetken kuluttua tuli ukko takaisin kantaen tuohisessa isoja hiilillä paistuneita ahvenia.
Terveisiä kaupungista, isä! ROINILA. Sinä hulivili, kun olet meille semmoista surua ja harmia saattanut. Pitäisipä sinua nyt torua aika lailla, sietäisit sen. EERO. Elä puhu mitään, isä, ennenkuin kuulet asian laidan. Totta toisen kerran eihän sillä, näemmä, kavioita olekaan, vaan oikeat, ihan oikeat ihmisen jalat ja tavalliset miehen saappaat.
Pitäisipä piikasien; Pitäisipä poikienki, Yli päänsä ymmärrellä, Tulla ei tuhmasti tupahan, Käyä kättä iskemähän, Sormia sovittamahan. Kyll' on kihlan kantajoa, Talarin taritsijoa, Neien viejeä vihille, Kuortihin kulettajoa; Ei ole lapsen syöttäjeä, Ei emon elättäjeä.
»Poikaseni», virkkoi vanhempi mies, »sinä näytät murteestasi ja ulkomuodosta päättäen olevan muukalainen; ja pitäisipä sinun muistaa, ettei ole meidän yhtä helppo ymmärtää sinun murrettasi kuin kenties sinun laskea sitä suustasi.»
"Ja kuitenkin", sanoi Sokrates, "pitäisi semmoisen puheen, joka sointua koskee, sen, jos minkään, sointuman." "Pitäisipä kyllä" sanoi Simmias. "Tämä ei siis sinusta yhteen soinnu", sanoi hän, "mutta mietipäs nyt: kummanko väitöksen valitset, senkö, että tieto on mieleenmuistumista, vai senkö, että sielu on sointua?" "Edellisen, Sokrates, paljoa ennemmin", vastasi hän.
"Pitäisipä minunkin vähän tietää siitä asiasta", virkkoi munkki, "koska minun ääneni lähetti hänet sinulle avuksi. Minä olin nähnyt sen joukkion, teidän ovenne sivuitse kulkiessani, ja par'aikaa juoksin kaupungin vartiaväkeä apuun kutsumaan, kun näin yhden miehen hitaasti astuskelevan vastahani.
Pitäisipä Bångin olla jo täällä, sanoi Bertelsköld, ja minä toivon hänen tuovan hyviä uutisia. Jos vain saamme armeijan kahtakymmentä penikulmaa likemmäksi, niin takaan, että Bruce Viipurissa on näkevä aaveita keskellä päivää. Ja joka yö näkevä unta Viipurin pamauksesta, lisäsi Miltopaeus, yksi entisiä Turun koppivankejamme.
Siinä kysymys, johon emme vastausta saaneet. Viisi vuotta olin ollut naimisissa. Minulla oli kolme pientä lasta, niiden hoidossa kului aikani, etten maailmasta juuri mitään tietänyt. Entisiä koulutoveria en häitteni jälkeen enää ollut tavannut. Monasti heitä itsekseni muistelin ja ajattelin, että pitäisipä joskus kirjoittaa edes Fannylle, häneltä ehkä saisi tietää jotain toisistakin.
Sen kuultuansa antautui repo hukan seuraan, toivoen pääsevänsä hänen saaliistaan osalliseksi, ja alkoi hänen kanssaan pakinoida, sanoen: "et usko, kuoma, minkälaisen elävän minä äskettäin löysin; ei se ole suuren suuri, mutta on niin sievä ja ovela, että söisi sinutkin, jos sattuisit saapuville." "Vai niin; no pitäisipä minunkin se nähdä", sanoi hukka revolle.
Paronittaren puhuessa eno laski pois sanomalehtensä. Hän istui niin, ettei hänen sopinut nähdä paronitarta eikä Tommia, mutta sanat hän kuuli varsin hyvin. Hän kuuli myös, kuinka eräs neiti C. sanoi: »Tuota suomea en minä ollenkaan osaa puhua.» Siihen vastasi toinen: »Pitäisipä sinun sitä osaaman; sinähän olet paljon ollut maalla setäsi kartanossa, jossa kaikki palvelusväkikin on suomalaista.»