Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. toukokuuta 2025
MARIA MARTOLA ihmetellen katsoo Anton Leanderiin: Pitääkö minun sekin sanoa todistajain kuullen? ANTON LEANDER. Jaa. Kuuntelee äärimmäisessä jännityksessä. MARIA MARTOLA. No niin ... tahdoin peittää salaisuuteni maailmalta.
"Eno!" huudahti Selma ja löi kätensä yhteen, "pitääkö ylioppilaitten syömän päivällistä ihan yksin enon ja Antin kanssa? Oh, sehän on kovin pahasti heitä kohtaan." "Niinkö luulet, mutta rauhoitu, kyllä minä heitä paitsikin saan kokoon pari, kolmekymmentä herraa." Väinö ei saattanut pidättää uutta naurua nähdessänsä Selman silmiä.
Viime sunnuntaina saarnasi rovasti täällä ja vannotutti väen kirkossa Venäjän alamaisiksi. En ymmärrä muuta kuin että silloin suuri synti tapahtui, vaikka olenkin koettanut totuttautua ajattelemaan isäsi tavoin." "Jos mikään on syntiä, niin se ainakin", vakuutti Juhana. "Kun voisin keksiä jonkun apukeinon! Mutta oi surkeutta, pitääkö minun ruveta isäni ilmiviholliseksi!"
Ainoa seikka, josta en vielä ole selvillä, on: pitääkö minun tulla sisään syöden valtio-omena, sillä nämä suomalaiset omenat ovat hyvin happamia? VARRO. Kuningas saa usein maistaa karvasta omenaa, neitiseni. OORTTA. Te olette oikeassa, kyllä koetan. Mutta mikä Liinaa vaivaa? Näytäthän niin onnettomalta lapseni. LIINA. Minä vaan harjottelen rooliani. RIIKKA. Hyvä, mainiosti näytelty.
Kerron kaikki viimeisestä parhaasta, ensimäisestä ja viimeisestä. Sanon senkin, että piti tulla tänne päästäkseni eroon. "Vaan pitääkö nyt sitten antautua sen ainoan varaan?" sanoo Johanna, ei kuitenkaan niinkuin olisi todella tahtonut sanoa: ei pidä. "Niin se nyt minusta vain on, että pitää." "Ja niin sen on oltavakin!" hän yhtäkkiä sanoo lämpimästi.
Ei, hän karkasi aina vain eteenpäin, suoraan silmillesi. 1 YLIMYS. Pitääkö puoltaan teitä vastaan; Teillä oli maata tarpeeksi itsellänne, mutta hän antoi teille vielä lisää: hän pakeni tantereelta. Niin, yhtä monta tuumaa kuin mitä teillä on valtameriä. Senkin hölmöt! CLOTEN. Olisin suonut, ett'eivät olisi väliimme tulleet.
Pitääkö setä jo häntäkin epävarmana? Tänään varma, huomenna epävarma, ärisi ukko. Mutta näin meidän kesken sanoen: hän tulee menettämään kaiken omaisuutensa. Samalla oltiinkin jo kirkkomaan portilla. Oli pakko loppua tämän tuskin ylösrakentavan hautasaatto-puheen. Soisalo katseli miltei taika-uskoisella kauhulla tuota käyrää ukonkääppää vierellään.
Astuipa siitä viimein mieskin huoneeseen vällyt kainalossa, silloin Leena vaikeroimaan: "minkätähden toi tänne tuommoista raukkaa, minulle lisävaivaksi, eihän tuolla ole edes minkäänlaisia vaatteita, pitääkö minun se vaatettamankin?"
Pitääkö minun sitten ehkä uudistaa sanani, jotta neiti oikein voisi ymmärtää, mitä minä tarkoitan? sanoi Rautio, ja hänen äänensä sointu kuului niin vakavalle, että Elli äkkiä tuli hieman hämilleen. Ei, ei! vastasi hän äkkiä.
Muuta ei ole puhdasta kuin silmän valkuaiset ja hampaat suussa... Kysyi se minulta tännekin lähtiessään, pitääkö ottaa evästä, joka merkitsi sitä, minkälainen on talo. Mutta minä sanoin, että ette tarvitse evästä, kyllä sitä on talossa. Ja hyvin tuo näkyy viihtyvänkin. Niinhän tuo näyttää. On kuin Liposen lintu, virkkoi Hetvi ja riisui Matilta vaatteita.
Päivän Sana
Muut Etsivät