Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Mekin menimme perästä, ja äitini alkoi toimittaa akalle, mitä hän tehtäväänsä tarvitsi. Minä katselin oudostellen vanhaa, pahannäköistä akkaa, kun se siinä hypähteli ja pyörähteli ja puhui niin, kuin olisi ollut tusina perunapatoja tulessa, enkä tahtonut ensinkään kärsiä kuulla hänen niin paljo tarinoivan ruumishuoneessa. Oli jo ilta, kun työ päättyi ja Tolpan Pirjo lähti matkoihinsa.
Hän vei sen kamariin ja vasta takaisin tultuansa antoi hän Pirjon korin pois lausuessaan: Onhan Pirjon kori entisellään nyt. En minä huoli koko koristani enään, pitäkää, kyllä minä näytän, kuinka oman käden oikeutta tehdään, sanoi Pirjo.
Kauan emme kuitenkaan joutaneet siellä viipymään, sillä isännällä oli kiire kotiin, ja niin läksimme pois. Vaan kun olimme juuri pihalle ehtineet, juoksi Pirjo peräämme ja pyysi minua puhutella hiljaa korvaan.
Väki puheli niitä, näitä illan kuluksi, eikä kenelläkään näyttänyt olevan kiirettä levolle mennä, vaikka vuoteet kohta illallisen syötyä tehtiin. Tolpan Pirjo istui vaan entisessä asemassaan penkillä eikä virkannut sanaakaan. Vihdoin aloitti muuan talon rengeistä puhuttelemaan Pirjoa.
Minä päästin hätäisen äänen ja huusin: Pirjo on pannut minun kirjani omaan koriinsa, mitä minä nyt teen? Kuinka sanoit poika? sanoi isäntä. Siihen ehätti Pirjo kohta verkalleen lausumaan: Sanoo minun hänen kirjansa varastaneen. Jos olette ottanut pojan kirjat, niin antakaa ne pian takaisin, puhui isäntä vakavasti. Huuti, hävytön, huusi puolestaan Pirjo, olenko minä milloinkaan mitään varastanut?
Minä astuin lähemmäksi ja sanoin: Terveisiä Limingasta! Molemmat säpsähtivät sanoistani ja varsinkin tuo vanha Pirjo rupesi tutisemaan niin ett'ei villat tahtonut kädessä pysyä. Emäntä lakkasi imettämästä ja rupesi katselemaan minua silmiin, vaan hän ei minua tuntenut. Minä päin vastoin hänet tunsin.
Mutta kun kaikki olivat poissa, sanoi isäntä vaimollensa ja väellensä: Kaikki kiitokset, joita tänä iltana on satanut, pitäköön Pirjo haudassansa. Pelkään pahoin, ettei mummoparka eläissään saanut paljon sitä hyvää. Mutta vielä ei puhdasta rahaa oltu ensinkään liikkeelle pantu, sillä isäntä oli koko juhlan pannut toimeen omista tavaroistansa ja ennen ostetuista kahveista.
DESDEMONA. Mun äidilläni piika oli, Pirjo; Hän lempi; kulta hurjistui ja läksi Pois tiekseen. Raidast' oli hällä laulu, Pahainen pätkä, vaan se sopi hälle. Hän kuollessaan sen lauloi: mielestäni Tuo laulu nyt ei mene; muut' en voi ma Kuin istua pää kallellaan ja laulaa Kuin Pirjo-raukka tuo. Ma pyydän: joudu! EMILIA. Yöpuvun tuonko? DESDEMONA.
Kun oli jalkaa kyllin katsellut, sanoi hän: jalka näyttää aivan terveeltä, vaan voipihan sitä särkeä sisällisesti, jospa minä pesisin sen. Olkaa niin hyvä! pyysi mies, kääntäen silmänsä toisiin miehiin päin, katsellen veitikkamaisesti, ja kaikki, niin piiat kuin rengitkin koettivat täysin voimin pidättää nauruansa. Pirjo vaan ei mitään huomannut.
Sen sanoi talon pieni, noin viisivuotinen tyttö. Mene hiiden pisahan! sanoi akka minulle, ja häpeä! Olenko minä mikään ruumiin-pesijä Tolpan Pirjo sinun poikarakin edessä? Silloin isäntäkin ryhtyi puheeseen, sama mies, joka minulta oli ensin kysellyt, ja sanoi: Kyllä minäkin Tolpan Pirjon tunnen. Hän on oikea naisten lemmikki.
Päivän Sana
Muut Etsivät