Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 28. heinäkuuta 2025
Kuu katosi uuden pilven taakse yhtä äkkiä kuin oli ilmestynytkin ja pimeys voitti jälleen täydellisesti. Don Estevan miehineen riensi sinne suurimmassa kiireessä. He varoivat jo hyökkäystä. »Uskotteko todellakin, että El Cascabel on kuollut?« kysyi don Estevan, kun oli saanut tietää mitä oli tapahtunut. »Se on ainakin hyvin luultavaa,« vastasi Pedro rauhallisesti. »Me näimme hänet kaatuvan.
Rangaistukseksi siitä, että hän niin huonosti merellä oli hoitanut hänelle uskottua tointa ja myös rakkaudesta ystävätärtään kohtaan hän uhrasi hänelle, tuo uskollinen, ruumiinsa koskemattomuuden; yön pimeys peitti kuninkaalta hänen petoksensa ja häpeänsä.
"Kerran on tämä pimeys selkeävä, Charlotte, minä lupaan sen sinulle", lausui hän niin tyvenesti, kuin olisivat kiivaat, katkerat sanat olleet lausutut suoraan hänelle ja hän vastaisi niihin.
Hänessä oli elämä ja elämä oli ihmisten valkeus ja se valkeus pimeydessä paistaa, jota ei pimeys käsittänyt... Tuo kuu tuolla taivaan avaruudessa saa valonsa auringosta, mutta hän ei pidä sitä itse, hän valistaa sillä meitä yön pimeydessä.
Olin silminnäkijänä kuuluisassa senaatintorin katumellakassa, enkä sitä näkyä ole voinut milloinkaan unohtaa. Mutta mitä tänä yönä olikaan tapahtuva! Tänä yönä, jolloin väkijoukot olivat satoja kertoja lukuisammat, jolloin pimeys on täydellinen ja mielten kuohu ylimmillään! Näitä ajatellen läksin raskain mielin kotiin. Minä asun jotenkin kaukana keskikaupungilta.
Virta oli noin 300 askeleen levyinen, vettä oli sillä paikkaa miehen kainaloihin asti, joka virtaeli voimallisesti, riidellen jalkoja altamme, ja vesi oli myöskin kylmää, kuten Tammikuussa ainakin; toiselle rannalle päästyämme riensimme heti kiivaasti Turkkilaisten perässä, jotka yhä jatkoivat pakenemistaan, ja kerkesimmekin jo levittää rintamamme täydelliseen hyökkäys-asentoon, mutta ehtoon pimeys saavutti meidät kesken, ennenkuin ehdimme oikein varsinaiseen tappeluun ryhtyä ja täytyi lopettaa koko hyökkäysaikeet siltä päivältä.
Ja oli kuin pimeys hänen ympärillään olisi käynyt entistä pimeämmäksi ja sydän entistä autiommaksi hänen povessaan, sillä sammuttihan tuo nainen sanoillaan pyhän liekin itse isänmaan alttarilta... Hänen teki mieli väitellä hänen kanssaan sydämessään. »Se oli sentään sinun oma kansasi», teki hänen mielensä sanoa.
Ja sen uskon voimalla saattaa maailma muuttua helposti ... ainakin pahemmaksi. Mutta: ennen kaikkea, näinä pimeinä syksyiltoina ja hämärinä talvipäivinä ikävöi kääpiö itselleen ... naista... Ulkona vartioi ja saartaa pimeys ja sumu ja vesisade... Joskus hiukan lunta. Nyt oikein pakkanen ... tähdet alkavat kiilua; huomenna jälleen suoja, joka sulattaa lumet lätäköiksi.
Samassa kun sai lausuneeksi, Kajahti laulu riemuisa, Enkeli-joukon äärettömän Taivaisin nuotin laulama: »Kunnia olkoon Jumalalle Korkeudessa! Suosio Ihmisille! Maassa rauha.» Taas hiljaa! Sävel sammui jo! Auringonnousu ylhäältä. Luuk. 1:78, 79. Synnin pimeys synkkä yö Maan kansat peitti tähtivyö Taivaalla ennen loistellut, Jo oli ammoin sammunut: Kas, silloin vihdoin valahtaa.
Kun pimeys vaippansa levitteli Yli maiden ja merien, Niin kuului parkuna salista Ja huutoja sotivien. Kun päivä taas salihin paistavi, Se on kolkko ja hämärä. Ja piispa ol' kuolleena laattialla Ja vaatteensa veressä. Lord Ronald ol' kuolleen vieressä, Pani tuppehen miekkansa. Ja kuolon kalpeana virkkoi hän: "Katsos, hän piti sanansa!
Päivän Sana
Muut Etsivät