United States or Qatar ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lapsen-usko oli jo kadonnut häneltä. Hän ei luottanut enää kylliksi itseensä ja siksi oli hän muiden orja. Hän oli jo liiaksi tottunut ihmisiin ja ihmisseuraan. Myöskin oli hän jo liiaksi tottunut viinaan, musiikkiin ja makeisiin. Niillä, paljon enemmän kuin piiskalla ja kaulavitjoilla, oli ihmisheimo hänet orjuuttanut! Hän lysähti murhemielisenä takaisin patsaansa juurelle.
Maijaliisa juoksi hakemaan ajajaa avukseen; hän vietiin rekeen ja Maijaliisa istui nyt rinnalle, pidellen molemmin käsin hänestä kiinni. Ajaja sivalsi hevosta piiskalla ja antoi sen juosta, niin paljon kuin jaksoi.
Jaakko huimasi vähän piiskalla hevosta, ja pian he joutuivat määränsä päähän. Kaupungissa oli vilkas väen liike. Maamiehillä ei ollut paljo myytävää tavaraa, mutta kauppapuodeissa kulki edestakaisin nuoria tyttöjä ja poikia; he kun nyt olivat saaneet vuosipalkkansa, tahtoivat ostaa mitä millekin mieluista oli.
Ja navetassa märehtivät lehmät pitkällään parsissaan, niinkuin ei heiltä olisi mitään puuttunut. Mutta kun Heikki palasi joulukirkosta ja näki jonkun aikovan piiskalla hevostaan sivaltaa, niin huusi hän: Elä lyö! jolloin mies kääntyi jälelleen niin ihmeissään, että jäi lyönti lyömättä, ja pudotti piiskan kupeelleen rekeen.
Kuski sivalsi hevosta piiskalla ja Hanna tunsi itsensä onnelliseksi, aivan kuin olisi vankeudesta vapaaksi päässyt; päätti pyhästi, ettei hän milloinkaan enää Vaajasaloon tulisi. Isä piti hänestä hyvää huolta, kysyi kuinka hän voi, oliko jo parempi. Kyllä hän oli.
Mutta tässä sattui olemaan niin merkillinen kirjotus, että jos pojat olisivat nyt vaikka virsikirjat kainalossa kotia ilmestyneet, hän olisi ne piiskalla takasin kadulle ajanut. Aluksi hän ei osannut muuta kuin suu auki töllistää Suomettareensa. Hän luki kirjotuksen uudelleen ja taas uudelleen. Vuoroin naurahteli vuoroin meni totiseksi, katseli lehteen milloin kaukaa milloin aivan läheltä.
ANNA. Niin, jo toisella hollilla tapahtui, että juuri kun nousimme ylös korkeata mäkeä, astui yht'äkkiä metsästä mies ja otti hevosen suitsista kiinni. »Mitä uskallat sinä, lurjus?» kysyin minä. »Tänne rahat, niin saatte mennä», sanoi hän ja veti pistoolin lakkaristaan. »Huut sika!» sanoin minä ja sivalsin häntä piiskalla silmille.
Kun mies sen kuuli, löi hän piiskalla hevosta selkään, eikä monta minuuttia viipynyt, ennenkuin olivat rouva Kortmanin portin edessä. Siellä toinen hevonen jo seisoi odottamassa. Joko siitä on kauvankin kuin tulitte? kysyi Lopo kuskilta. Tämä vaan hiukan väänsi päätään. Niin mikä sitten? Lopo töyttäsi kyökkiin. Ei joutunut hyvää päivää sanomaan.
Kerran näin ylen vanhan ukon joka torilla huvittelihe piiskalla; hän oli kuitenkin muinoin ollut ylen vakava ja kunnon nuorukainen ja Suuren Neuvoskunnan presidentti. Tämä ylös-alainen ja nurinniskainen järjestys oli yhteinen miehillä ja naisilla.
Mustalainenkin pyrkii siihen päätä silittämään. Mutta Nalle puistaa päätään silloin niin äkeästi, että toinen heti tempaa kätensä pois. Tokko tuo edes vieraisiin tottunee! hymähtää Matti. Mustalainen viuhauttaa piiskalla ilmaan ja näyttää valkeita hampaitaan. Tottuu, hyvinkin tottuu, ole varma, veikkoseni! virkkaa hän iloisesti. Muistakin, että pidät hyvänä sitä, varoittaa Matti vielä.