Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. kesäkuuta 2025
Ihasteltua hetkisen, kunnes sun On syöpynyt piirteesi mieleen mun, Pois loittonen kiertäen kaarteen; Taas tultua myrskyhyn, maailmaan, Minä kummana kaikille kertoa saan, Ylimaat min kätkevät aarteen. Nuku, lapsonen, helmassa vuoriston, Kevyt huokua syyttömän rinnan on Kevät-taivonen päälläs päilyy. Ylä-ilmassa leivonen lauluks lyö On kaukana kaihon ja synnin yö Kai täällä sun henkes säilyy.
Minä tunnen sinut kiireestä kantapäähän, osaan ulkoa jokaisen liikkeesi ja jokaisen piirteesi, ja ainoastaan silloin tällöin saavat ne vereni lämpenemään. Kun olemme syöneet, alat sinä korjata pois astioita, ja minä käytän tilaisuutta poistuakseni tänne huoneeseeni. Täällä teen työtä puoli yöhön ja unohdan sinut kokonaan.
Ihanimmat laulusi kumpusihan Sun henkesi tyrmässä tässä, »La jeune Captive» on tehtynä näät Ihan roistojen räyhännässä. Niin tyynenä kuuntelet tuomion myös, Joka teilattavaksi sun määrää; Et orjistu koskaan seuraamaan, Mikä alhaista on sekä väärää. Syvä silmäsi syvemp' on entistään Ja poskesi kalvakkaammat, Vaan entistä jalompi katsees myös Ja piirteesi voimakkaammat.
Olen koettanut sinut unohtaa, repiä jokainoan piirteesi sielustani, mutta Sinä olet siitä huolimatta kulkenut minun jälessäni kylästä kylään ja vuodesta vuoteen, ja nyt viime aikoina Sinä olet alkanut lakkaamatta väikkyä minun silmieni edessä.
Minust' on kuin sun piirteesi pieninkin ois isämeitä ja avemaria, ja vaikka ma maass' olen polvillain, kuin onneni suur' olis liian! On niin herttaista ajatella, että me olemme lapsia vaan, että sä olet vain pikkunen tyttö, minä vain poikanen paidassaan. On niin herttaista ajatella, että me yhdessä kasvettais, yhdessä juostais nurmet ja metsät, toria saatais ja toreiltais.
Menet puutarhaan, tulet takaisin, kädessä heinänkorsi, jota heilutat, istahdat keinulaudalle, suorit helmojasi ja minä katson sinuun ja näen silmäsi, vaikkeivät ne näe minua, näen joka piirteesi, odottavan ilmeesi kun tietäisin, mitä ajattelet? Sinä viimein rykäiset ja minä myös, ennenkuin astun aitasta ulos. Sinä sanot: Ah! "Iltaa," sanon minä. Olet noussut, ilostunut, punastut, värähdät mitä?
Ihasteltua hetkisen, kunnes sun on syöpynyt piirteesi mieleen mun, pois loittonen kiertäen kaarteen; taas tultua myrskyhyn, maailmaan, minä kummana kaikille kertoa saan, ylimaat min kätkevät aarteen. Nuku, lapsonen, helmassa vuoriston, kevyt huokua syyttömän rinnan on kevät-taivonen päälläs päilyy. Ylä-ilmassa leivonen lauluks lyö on kaukana kaihon ja synnin yö kai täällä sun sielus säilyy.
Päivän Sana
Muut Etsivät