Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 29. heinäkuuta 2025
Kapteeni oli todellakin irtautunut, mutta mukavammin kuin tavallisesti istuessa; hän oli nojallaan sohvalla, jalat tuolilla. "Hänellä on viehättävä perhe." "Vai niin. Polttaako herra tupakkaa?" "Poltan vähän." "Pitäkää piippuun siis, tupakkaa on tuolla." "Kiitän nöyrimmästi." "Nöyrimmästi?" kertoi kapteeni kylmästi; herra Lehtonen punastui ja ajatteli: tuopa hassunaikainen patruuna!
Kuitenkin hän kohta katui tuumaansa, seisahtui, iski piippuun, kyykähti maahan ja koetteli ruohoa: se oli kosteata ja hyvin kylmää. Sitten otti hän käteensä kourallisen tähkäpäitä. Nekin olivat kylmiä, tuntuivat kuivemmilta kuin ruoho, ja siksi kaiketi niistä, kun hetkisen piti kädessään, oli virtaavinaan lämpöä, aivan kuin pienistä elävistä.
"Lauri", sanoi hän vähän ajan perästä. "Käskepäs Matti sisään." Matti renki ilmaantui kynnykselle. "Matti", sanoi Kaulio, osoittaen pöydälle panemaansa hopeahelaista piippua ja kaunista tupakkikukkaroa. "Matti, panes mulle piippuun ja mene sitten matkaas." Matti teki kuten oli käsketty, pani nöyrästi piippuun ja yhtä nöyrästi meni pois.
Me sylemme kaivoon, vastasi Saku ja Vesa kysyi: Onko tämä teidän talo? On, nauroi poikanaskali. Entäs onko tämä kaivokin teidän? syventyi asiaan Otto. On te! myönsi pojan naskali ja innostui: Olenpa minäkin tylkenyt itän piippuun ja kittan tilmille. Kenenkäs sinä olet poika? oudostui jo Vesa. Itän. Isänkö...? Etkös sinä ole äidin? ihmetteli Otto.
»Pistä seinänrakoon siksi aikaa», hän sanoi. Tiina Katri ja Lopo antoivat miehille tuolit, itse istuivat vaatekasalle nurkkaan. »Nythän se rautatien teko alkaa», sanoi Heiskanen, ottaen taskustaan piipun ja tupakkakukkaron. »Pane piippuun sinäkin Holpainen.» »Vai jo se alkaa. Sittenhän tästä taas päästänee elämään, Jumalan kiitos», puhui Lopo.
Sitten vei hän minut huoneesen, jossa heltyneenä syleilin tytärtäni. Niin hartaasti syleilin kuin isä muinenkin sitä, joka oli kadonnut ja löydetty jälleen. Mutta minä olin myöskin löytänyt oman itseni. Vävynikin, Martti nimeltään, tervehti minua lämpimästi ja asetti minut keinutuoliin istumaan. Pani sitten pitkävartiseen piippuun kartuussia, toi piipun minulle ja sytytti tulitikusta palamaan.
Mutta veltosti ja ilman mitään seurausta löi hana alas ja silmäys lukkoon vakuutti häntä, että hän oli aseeton. Pikaisesti ja uskaliaasti tarttui hän pyssyn piippuun, käyttääksensä sitä nuijana ja auaistaksensa siten tietä vihollisten läpitse.
Martti istui leveänä ja perin tyytyväisenä pöydän päässä, vahva lapsi-palleroinen kummallakin polvella. Isoäiti istui vähän keskempänä lattiaa, laulaa rallatellen pienokaiselle, jonka ristiäiset juuri tänään olivat. Ja ikkunan luona puuhaili iso-isä kumarassa, mutta hymy huulilla, pannen tupakkaa piippuun. Oli juuri päästy syömästä.
Ja taas he alkoivat astua kiireemmästi. Hetken kuluttua he tulivat rannalle, mistä soudetaan virran yli, ja koputtivat venemiehen pienen kojun ovelle. Ukko tuli ulos, katsahti heihin, ja sanaakaan sanomatta meni lykkäämään venettä vesille. Sitten hän pani piippuun ja istui soututuhdolle. Kun Friida, Beeda ja Agnes astuivat veneeseen, naurahti ukko partaansa.
Isä antaa ohjakset kokonaan minulle ja panee sillaikaa piippuun. Minä hoputan ja saan ruunan vähän juoksemaankin. Tulee vastaan rahtimies, jolla on suuri parkkikuorma. Minä saan sivuutetuksi sen omin avuin, vaikkei rahtimies ollenkaan käännä. "Ne ovat semmoisia junkkareita!" "So, so", sanoo äiti, "kuinka sinä niin?" Tie yhä nousee, minä saan yhä ajaa, koska osaan.
Päivän Sana
Muut Etsivät