Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 25. kesäkuuta 2025
Sitä eivät he tahtoneet tehdäkään; vaan sitä vastoin tulivat he osoittamaan kuolleille kunnioitusta. Laskettuaan kukat määrättyyn paikkaan, istuivat he itse pihlajan juurelle. Siinä kertoi Kaarlo kaikki, mitä tiesi majurin ja Annan elämästä, kuinka Annan kätki hiljainen, mutta musertava suru hautaan, ja kuinka majuri uskollisuudella seurasi häntä hautaan asti.
Kun tytöt palasivat marjatuohiset kädessä, tulivat pojat par'aikaa salmesta uimasta. Pojat alkoivat tytöiltä pyytää marjoja ja lupasivat maksaa rahoilla, marjoilla tahi suurilla kiitoksilla, mutta kauppoja ei syntynyt. Tytöt tahtoivat nyt kiusoitella poikia. Vieremän Jussi, joka ei ollut marjoista millänsäkään, loikoili tupakkaa polttaen aitan luona kasvavan pihlajan siimeksessä.
Lauri lähti heidän kanssaan, mutta meni puutarhaan, istuutui pihlajan alle nurmipenkille lähelle verantaa ja sen suojaan, josta ei kukaan voinut häntä nähdä. Ehkä istun minä tässä nyt viimeistä kertaa. Jos nyt tapahtuu se, minkä täytyy tapahtua, niin on minun lähteminen, enkä minä voi enää koskaan tänne palata... Häntä huikaisee ikävä ja kouristaa turvattomuuden tunne.
Mutta heittäytyen selälleen maahan, kädet ristissä pään alla ja pään päällä pihlajan tuuhea lehvistö, antoi hän niiden haaveiden kuitenkin ikäänkuin suotta, ikäänkuin leikillä liehakoida ympärillään. Voihan sitä ajatella, haaveilla, uskotella itselleen. Pappilan rannassa oli järventakaisten venhevalkama.
Näistä rahoista minä kastelen tään kesää istuttamasi kukkaset ja vielä hankin haudan pääpuoleen sievän, joko tuomen tai pihlajan vesan. Keitä kahvia, Miina!" Miina asetti kohta kahvipannun tulelle, ja tuossa tuokiossa oli kahvi valmiina. Elsan ja mummon suureksi huviksi liikkui Miina erinomaisen taitavasti ja liukkaasti. "Kaupungissahan tuo Miina tarvitsisi olla", sanoi mummo. "Kuinka niin?
Ei nyt enää ... ei makeata mahan täydeltä ... hyvästi Pulmu! Mutta hänellä oli yhä halu jotain keksiä, ryhtyä johonkin. Entä keppimme? Meidän täytyy saada jostain kepit! Antakaa minulle puukkonne, niin minä leikkaan tuolta pihlajan. Elli koetti vetää veistä tupesta, mutta ei saanut sitä irtautumaan. Olavi tuli avuksi ja he vetivät yhdessä. Ai, ai, enhän vain leikannut?
Hiljaan yöhön kestivät nuorukaisten tanssit, ja kuului kaikilta puolin soittoa ja laulua huoneista, pihlajan alta ja kryytimaista. Puhuttiin ja puhutaan vielä kauvan Kultalassa tästä ihanasta päivästä. Ja Toivonen kutsuttiin siitä saakka ei muulla nimellä kuin Isä Toivonen ja hänen suloinen Elsansa: Muori Elsa.
Mutta sitten hänen rinnassaan riehahtaa sellainen katkeruus, että hän kiroo pihlajan, erään naisen ja oman itsensä. Hanki taasen narisee ja kuvajainen kulkee hänen edellään. Mitä nyt? Niinkuin hänen oman kuvajaisensa rinnalle ilmestyisi toinen.
Työllä ja tuskalla sai Niilo auki äidin jäykkäniskaisen linkkuveitsen ja valitsi sitte mieleisensä pihlajan tarvispuukseen. Kyllä siitä tulee hyvä vapa tuosta, ajatteli hän ja on niin sitkeätäkin, että ei tahdo poikki saada.
Säkkinä se on köyhä kaikki, sanoi Aaro ja lähti puukko kädessä metsään ja mennessään mutisi: Kyllä tähän vuoden aikaan koivu astioita antaa. Sinne kuusikon- ja koivikonsekaiselle viitakummun rinteelle lähtivät toisetkin miehet. Sieltä he tuokion kuluttua palasivat, kantamuksina suuria tuohilevyjä ja hienoja pihlajan vesoja.
Päivän Sana
Muut Etsivät