United States or Marshall Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tiedän. Oli kirkas talvinen päivä, kun Antero Kokkomäeltä sujutteli suksillaan sakastin peräitse Kontolan pappilaan. Hän oikaisi haan läpi, siinä olevasta aukinaisesta veräjästä viepää latua, ja tuli aittojen solaitse ja huuruisten korkeiden koivujen alaitse pihaan. Pihamaa oli lunta täynnä.
Sehän käypi herrasväeltä kuin vanhoilta mestareilta. Nyt ne on jokaisella niittytoverinsa, nauroi muuan piioista, rouva kun äsken valittikin, ettei hänellä ole edelläniittäjätä. Olavi innostui niittämään. Hän heitti pois takkinsa ja liehui paitahihasillaan koko rupeaman. Elli ehdotti, että he menisivät päivälliseksi pihaan, mutta Olavi tahtoi, että he jäisivät syömään niitylle muiden kanssa.
»En minä tiedä, minne se meni... Se meni yhteen herraskartanoon», valitti Antti. »Se meni rehtorin pihaan», auttoi poika huutaen. Ja Antti pyysi Vatasta: »Tule sinäkin apuun!... Ei sitä kehnoa saa yksinään... Tuo säkki, johon sitte pannaan peijooni!» Jussi oli kiihkoissaan, hän hyppäsi alas kärristä, heitti hevosen yksin ja lähti taistelupaikalle juoksemaan.
Mutta suostui kuitenkin lähtemään Juhon mukana Varpulaan ja vaikkapa Klitsiinkin, koska ei tuntunut olevan työn halua eikä muutakaan erinomaista tekemistä. Varpula oli toisessa päässä kylää. Ehdittyään pihaan kuulivat he tuvasta kovaa melskettä ja rähinää. Samassapa jo ovesta poukahtikin rappusille suinpäin juopunut mies, jonka he tunsivat heti kuleksivaksi kelloseppä Ahlströmiksi.
Vasta aamulla ennätti Sivelin Hovilaan. Hän oli joka keskievarissa saanut odottaa hevosta, toisinaan tuntikausia; sillä sinä iltana ja yönä ajoivat enimmät markkina-vieraat kotiinsa ja olivat vieneet kyytihevoset kaikki. Tuo muuten niin hätäilemätön Sivelin oli nyt kuin tulisten hiilien päällä. Ja koko sillä ajalla, minkä hän tähän asti oli ollut matkoillansa, hän ei voinut saada naimis-tuumiansa selville; mutta nyt hän puolessa tunnissa oli tehnyt päätöksensä, että jos hän vielä löytää kaikki hyvin, niin hän heti suorastansa kosii Annaa, ja viepi hänet pois koko Hovilasta, kotiinsa sisarensa siipien alle. Viimein pääsi hän Tyynevedelle. Kirkolla sai hän kuulla, että Hovilan emäntä ja tytär eilen olivat matkustaneet kirkonkylän kautta naapuri-pitäjääsen. Hän suomi selkään hevostansa ja eteenpäin mentiin; mutta edempänä hiljenikin vauhti hiljenemistään. Hän oli päättänyt ajaa suorastansa Hovilaan, mutta myöhästymisensä näin täyteen aamupäivään saatti hänet ymmälle taas. Hän pysyi kuitenkin päätöksessään, ja kello puoli kahdeksan aamulla hän jokseenkin hiljaa ajoi Hovilan pihaan. Pihalla vallitsi hiljaisuus. Hän hyppäsi kärryistä, ja nähdessään tuvan oven olevan raollaan, astui hän sisään. Siellä sama hiljaisuus. Hän käveli pari kertaa lattian poikki.
Nauraen hän painoi raudikkonsa kupeita säärillään ja ajoi hitaasti pois, sillä aikaa kuin kyprolaiset tahallaan antoivat Klean astua toiseen pihaan, joka oli vielä kirkkaammaksi valaistu, kuin ensimmäinen, siellä julkeasti hänet ympäröidäkseen.
Arkku jätettiin Munkkiniemeen, kun ei sitä sopinut kääsyissä kulettaa. Ensikertaa eläessään ajoi Elsa kääsyissä ja niin saavuttiin kaupunkiin. Hevonen ajettiin erääsen pihaan, joka oli puutarhalla varustettu ja jossa kasvoi kaikenlaista viheriäistä ja kauniita kukkia.
Päästyään päivystävän palovahdin ohi, ajoi vankia kulettava issikka polisikonttorin pihaan ja pysähtyi siellä asianomaisten ovien eteen. Pihalla peseskelivät palokuntalaiset, hihat ylöskäärittyinä, remuten ja melskaten, joitakin vankkureita.
Sanottu; ja taas hän linnan pihaan joutui. Tuolla muista loitompana Seisoi vaimo, kaunis vaikka huolet hänen Kasvojaan oil valkaissunna. Kaksi poikasta hän piti käsissänsä, Molemmat kuin kukat kauniit, Kirkastetun silmän kyyneleissä asui Hiljainen ja nöyrä pyyntö. Liikutettu keisarinna ihmetellen Katsoi rukoilijan puoleen, Seisahtui ja siirti ruhtinattarehen Kysyväisen silmäyksen.
Lopuksi se vielä sai haavoitetun jäniksen kiinni ja oli pistänyt siitä parhaat paikat poskeensa, ennenkuin hänet sen äärestä löydettiin. Selkäänsä hän sai, ja herrat haukkuivat sekä hänet että hänen isäntänsä pahanpäiväisiksi ja lähettivät heidät molemmat kesken päivän pihaan. Tästä lähtien ovat Hulan elämänvaiheet lyhyesti kerrotut.