Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Hänen virkansa on ohjata Saschaa ja opettaa hänelle lukua ja maantiedettä käännä tämä hänelle. Maria Kirilovna käänsi lievemmillä sanoilla isän karkeat sanat, ja Kirila Petrovitsh päästi ranskalaisensa sivurakennukseen, jossa häntä varten oli kammari. Kasvatettu kun oli ylimyksellisissä ennakkoluuloissa, ei ranskalainen tehnyt suurta vaikutusta Maschaan.
"Martin Petrovitsh!" huudahti vihdoin äitini, lyöden käsiään yhteen. "Sinäkö se olet? Herra Jumala kuitenkin!" "Minä ... minä..." kuului katkonainen ääni, lausuen jokaisen sanan ikäänkuin vaivalla ja ponnistuksella. "Voi sentään! Minä tässä olen!" "Mutta kuinkas sinun on laitasi, Herra siunatkoon!" "Natalia Niholow ... na ... minä tulin teille ... suoraan kotoa juoksujalassa..."
Minä tulen vanhaksi, veikkonen, olen astunut syrjään. Lepoon, näethän... "Kyll' on lepo!" ajattelin minä, katsahtaen ympärilleni. "Martin Petrovitsh!" virkoin minä ääneen. "Teidän pitää välttämättömästi tulla meille." Harlow katseli minuun. "Mene veikkonen tiehes jo." "
Hänen kasvonsa olivat niin oudot, niin miettiväiset ja kalpeat, että äitini ehdottomasti ja ääneen toisti äsköiset sanansa. Martin Petrovitsh nosti häneen pienet silmänsä, oli kotvasen vaiti, huokasi syvään, vaikeni jälleen ja vihdoin ilmoitti tulleensa eräälle asialle ... joka oli ... sen laatuinen ... että ... koska... Tämän sekavan puheen perästä hän äkkiä nousi pystyyn ja meni ulos.
Martin Petrovitsh vaikeni jälleen, huokasi ja lisäsi: "Ilman yhtään viivytystä." "No niin", sanoi äitini, "hyvä asiahan se onkin. Mutta etköhän sinä nyt turhia hätäile?"
"Ellei teillä ole ajokaluja, niin äitini lähettää teille omansa." "Mene pois!" "Kulkaahan Martin Petrovitsh!" Harlow painoi taaskin päänsä; ja minusta näytti kuin olisivat hänen tummenneet, ikäänkuin mullalla peitetyt, kasvonsa hiukan punehtuneet. "Tulkaa todellakin", jatkoin minä. "Mitäs te istutte ja itseänne rasitatte?" "Mitenkä: rasitatte?" kysyi hän, pannen painoa joka sanalle.
"Kuinkas sinä, Martin Petrovitsh", alkoi äitini jälleen, "olet tuuminut sielusi pelastamista? Mitrofanin luostarissako sinä aiot käydä vai Kiew'issä asti? Vai lähtenet Optinan erämaahan, kosk' on lähellä? Siellä kuuluu nyt olevan semmoinen pyhä erakko Makari-isäksi sanovat häntä ett'ei sellaista ole ollut miesmuistiin! Niin lukee synnit kaikki kuin kirjasta."
Voiko kuolema säästää ketään tässä maailmassa!" "No mitäs sinä nyt taas olet saanut päähäsi, veikkonen? Kukas meistä on kuolematon? Kyll' olet syntynyt jättiläiseksi, mutta loppu se sinustakin tulee." "Tulee, tulee niin!" toisti Harlow ja painoi päänsä alas. "Tässä tuonoin näin unissani näyn", virkkoi hän viimein. "Mitä sinä sanoit?" "Näyn näin unissani", toisti Martin Petrovitsh.
Siinäpä oli virnistelijä, sanoi asianajajan vaimo hänen mentyänsä. Vastaanottohuoneessa jätti apulainen Nehljudofille valmiin anomuksen ja palkkion suhteen vastasi Anatol Petrovitshin määränneen 1,000 ruplaa, sekä sen ohella selitti, että Anatol Petrovitsh ei oikeastaan ota vastaan tämmöisiä asioita, vaan oli tehnyt sen ainoastaan hänen vuoksensa.
Anna Mnrtinowna kiihoitti sittenkin mielikuvitustani... Totta kyllä että minä siihen aikaan vastikään olin täyttänyt viisitoista vuotta, ja siinä iässä! Martin Petrovitsh kavahti jälleen. "Anna!" huudahti hän, "Rämpyttäisit edes pianolla jotakin. Se huvittaa nuoria herroja." Katsahdin ympärilleni: huoneessa seisoi jonkunlainen pahanpäiväinen pianon haahmo.
Päivän Sana
Muut Etsivät