Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 27. kesäkuuta 2025
Martin Petrovitsh, kaikki jo toimittanut ja näin pian. Ei maar siinä rahaa säästetty?" "Ei säästetty, rouva hyvä!" "Sepä se! Ja vielä muka piti minulta neuvoa kysyttämän. No niin, menköön Dmitri vain, päästän minä Souvenir'inkin, ja sanon Kvitsinsk'ille... Entäs Gawrilo Fedulitsh, oletko sinä häntäkin kutsunut?"
Mutta Aleksander Vladimirovitsh luulee tähän päivään asti olevansa oikeassa ja aina puhuu verkatehtaasta, vaikk'ei suon kuivattamisesta sentään vielä ole mitään kuulunut." "Kuinka hän tilaansa hoitaa?" "Uusia järjestyksiä hän panee toimeen. Talonpojat tuota laittavat, mutta heitä ei maksa kuulla. Hyvin hän menettelee." "Niin vainen, Luka Petrovitsh! Minäpä luulin teitä vanhoilla olijaksi."
Martin Petrovitsh läksi ulos.
Käytännöllisen Puolalaisen kasvoilla asui ilmeinen harmi tästä "peräti sangen tarpeettomasta" mutkasta ja turhanpäiväisestä ajan hukasta. "Venäläisiä herrasväen metkuja!" Niin hän näkyi puhelevan itsekseen. "Noita Venäläisiä!..." Kun kaikki olivat istuneet, kohautti Martin Petrovitsh olkapäitänsä, rykäisi, katseli meihin karhun-omaisilla silmillään ja kuuluvasti huoaten alkoi näin: "Hyvät herrat!
Käske kuivata ja puhdistaa hänen vaatteensa ja antakoon emäntäpiika liinavaatteet mitä tarvitaan, ymmärrätkö?" "Ymmärrän", vastasi pehtori. "Ja kun herra on herännyt, niin käske räätäli sinne ottamaan mittaa. Parta on kanssa ajettava. Ei nyt, mutta sitten." "Ymmärrän", toisti pehtori. "Martin Petrovitsh, olkaa niin hyvä."
Olen kutsunut teidät tänne seuraavan asian johdosta. Minä käyn vanhaksi, hyvät herrat, voimat alkavat vähetä ... on minulle jo varoituskin annettu ja kuoleman hetki se lähenee, niinkuin varas yöllä. Eikö niin, isä hyvä?" Kääntyi hän pappiin. Toinen hätkähti. "Kyllä, kyllä", morahti hän, partaansa puistellen. "Ja sen vuoksi", jatkoi Martin Petrovitsh, äkkiä korottaen äänensä.
Vanhemmilla oli kyllä palkka ja aatelisasema, mutta se ei riittänyt ylen pitkälle. Arkadjin täytyi ajatella, että hänen oli kunnostautuminen koulussa noustakseen äkkiä arvossa. Se oli ollut äidin viimeinen sana. Ole kunnollinen upseeri! Arkadj Petrovitsh oli ollut hyvä poika. Hän oli kovin hyvin kasvatettu, sen arvostelun antoi hänestä hänen kuolemansa jälkeen taantumuksellisinkin upseeri.
Syödessäni tuossa makeaiseen suuhuni uunimaitoa, mörähti Martin Petrovitsh ystävällisesti: "syö veikkonen, syö armas ystävä, älä pane pahaksesi tämmöistä maan herkkua". Sen sanottuansa hän nuukahti nurkkaansa ja näkyi jälleen rupeavan torkkumaan.
Dolgoruki, Mikael Petrovitsh, venäläinen ruhtinas ja yliadjutantti, synt. 1780, kaatui etujoukon päällikkönä Virran tappelussa 27 p. lokak. 1808 tykinluodista. Hänen kuolinpaikalleen on pystytetty rautainen muistopatsas. Tämä nuori ylimys oli jo ehtinyt nousta korkeaan arvoon ja keisarin suureen suosioon. Toinen lähde mainitsee, luultavasti väärin, hänen syntyneen 1766.
Mies seisoi edelleen Anna Martinownan edessä, lakki kourassa. "Saat mennä", virkkoi rouva. "Tahi ... maltas... Missä on Martin Petrovitsh? Tiedätkö?" "Niin, Martin Petrovitsh, niinkö?" vastasi mies laulavalla äänellä, kohottaen vuoroin oikeata, vuoroin vasenta kättään, ikäänkuin osoittaen jotakin suuntaa. "Siellähän se istuu tuolla lammen rannalla, ongenvapa kourassa.
Päivän Sana
Muut Etsivät