Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 15. heinäkuuta 2025
Kas, onpa meillä jo myöhäinen ilta, mutta apua ei kuulu meille ihmismaailmasta, ja tässähän vaan aina pasteerailee, pasteerailee ympärillämme kolmekymmentä ja kolme puhisevaa perkelettä. Mutta puskeileepa tuossa peeveliä kaksi.
Isäntä kova kotona, Emäntä sitäi kovempi, Poika puoli perkelettä, Tytär kun tulikipuna, Miniä kun miekan kärki; Itse kaivoi kannikkansa, Itse pyttynsä pyälsi, Itse vuoli voivatinsa Itse kirnunsa kolisti; Paimenelle vanha taari, Vanha taari, kylmä kaali, Jost' oli rakki rasvan syönyt, Musti murkinan pitännä.
Taikka taas, kuinka hän äkkiä heräsi öisin ja kohtasi näkymätöntä perkelettä palavilla rukouksilla taikka halveksivilla uhkauksilla taikka totuuden ja uskon sanoilla. Moni meistä tiesi, mikä syy hänellä oli uskon rukouksen voimaan.
Taivahan nimessä, miss' olen nämä kasvot ennen nähnyt? Ai, c'est ca, nyt muistan jo. Kakstoista vuott' on sitten. Garcon," huudahti hän rajusti, "tunnetko runollista perkelettä?" "Kyllä, kyllä minä perkeleen tunnen," vastas André. "Très-bien! André ei vastannut; niinkuin ammuttu nuoli kiiti hänen silmäyksensä pois Olgahan, joka telttiä läheni. "Tääll' on kenttätuoli!" huudahti hän.
ALTMAYER. Ne ehk' on puoskareita... BRANDER. Osuit pilkkaan. FROSCH. No katsos nyt, ma heitä ilkkaan! Ei ukot perkelettä haista, Vaikk' ottelis hän heitä kraista! FAUST. Ma seuraa tervehdin. SIEBEL. Se paljo kiittää saa. MEFISTOFELES. Istumme piirihinne ... onhan lupa? Sen hiton luirua kuin täällä juodahan! Vaan ehkä seurast' oisi jokin hupa. ALTMAYER. Te hemmoteltu näytte olevan.
Mutta Saara Saara! hän, joka kuitenkin kaikessa oli itse täydellisyys, hän sanoi jok'ainoana päivänä, ihan jok'ainoana päivänä saavansa taistella vanhaa Aatamia ja perkelettä vastaan omassa lihassaan. Se saattoi kipparin vähitellen arvelevaiseksi, ja hän kysyi näkikö Saara paljon vanhasta Aatamista hänessä. Saara sanoi sen näkevänsä ja Worse sai tietää enemmän itsestään kuin häntä halutti kuulla.
Viime vuosina, mutta kuitenkin ennen inkvisitionin perustamista, seurasi Petter usein abbottia näillä pimeillä vaelluksilla, joita hän teki, niinkun hän sanoi, ajaaksensa pois perkelettä eräästä nuoresta talonpojan vaimosta, joka odotti häntä vähän matkaa luolasta.
Kerran oli semmoinen "huutaja" kaikille käsittämättömällä ja siis kansan arvelun mukaan ylenluonnollisella tavalla kiivennyt kirkon torniin, ja huusi sieltä, papin astuessa Jumalanpalveluksen päätyttyä ulos kirkosta, ikäänkuin taivaasta tulevalla äänellä: "Kas, kas, tuossa menee pappi, ja kaksi perkelettä korpin haahmussa istuu hänen olkapäillään!"
MALCOLM. Min' itse, johon, tiedän sen, niin pahett' On kaikenlaista juurtunut, ett' ilmi Jos puhkee se, niin musta Macbeth puhdas Kuin lumi on, ja Skotland-parka häntä Mun rajattoman ilkeyteni suhteen Lampaana pitää. MACDUFF. Helvetinkään joukoss' Ei kirotumpaa perkelettä löydy Paheessa kuin Macbeth.
JUHANI. Usko minua, Simeoni, täällä ei käy kuntoon lakkaamatta katsella kuinka on sielumme laita, alati muistella tuota tulista uumentoa, perkelettä ja pieniä perkeleitä. Sellaiset aatokset joko myllertävät sekaisin miehen pään tai kietovat nuoran hänen kaulaansa. Noita entisiä hurjapäisyyksiämme on enemmin pidettävä nuoruuden hulluutena kuin synteinä ankarimmassa tarkoituksessa.
Päivän Sana
Muut Etsivät