United States or Norfolk Island ? Vote for the TOP Country of the Week !
Se otti perhon ja nyt on minun aika koettaa ottaa se. Kun vain tietäisin, mikä on se perho, joka tänään tulee alas. En pääse puomalle eikä niitä ole sen ja rannan välissä. Koetan sitä kokoa, joka tuli eilen. Se on pieni Hardys favourite, jota viime kesänä sain ottamaan monien kokeilujen jälkeen. Perhoni putoo nyt jotakuinkin puoman päähän ja tekee kaaren alas.
Miss' on hauta, kohta sata vuotta Perhon salomailla pensastunut Unhoksissa ilman ansiottaan? Miss' on hauta?
Mutta katso perhon silmään, Kuin hän lemmen kyynelillään Lehtiäsi lämmittää. Hälle hellä suusi suikkaa, Suusi suikkaile ja kuiskaa: Tule mulle, mulle jää! "Miksi itket, poikaseni, Valittelet illat, aamut?"
Mä luulin kerran tiedon onneen vievän Ja tutkin tieteitä ja maailmaa Vaan turha toivo: onneen ei vie tieto, Se ihanteet vain valheiks paljastaa. Ei onneton oo se, ken pettyy lemmessänsä, Ei onneton oo se, ken nääntyy näljissänsä, Vaan onneton, ken ihanteit' on vailla Ja ei voi elää perhon eikä porsaan lailla.
Taitava onkija on pitänyt varansa, että se ei ainoastaan ottaisi, vaan myöskin pysyisi, jottei siima virran alkaessa sitä kuljettaa höllenisi, hän nostaa vapaa sitä mukaa, ja kun kala avaa suunsa nielläksensä perhon, hän tekee ranteellaan nopean nykäyksen ja tartuttaa koukun.
Vasta sitten se, taipuen taapäin, oieten ylös ja eteenpäin ja taas hiukan nousten, kun sitä nostan, pudottaa perhon sinne, missä sitä odottaa sen ensimmäinen saalis, sen itsensä arvoinen, suvannon sulho, jonka se tuo leikiten maihin, iloiten ottelusta ja odottaen uutta. Se on miekka miestä myöten vyöllä. Se on ase minun mitallani tehty, jäsen ruumiissani, elimellisesti siihen yhtynyt.
Tullut oot sa, se on kyllin. Tahdon Vastata kysymykseesi. Elon vaiheet määräsin niinkuin ovat, Mun on voitto tässä, ei jumalten. Katso maitani! ne semmoisetko Oli ennen mun oltuan'? Hävittää mä sodissa voinut oisin Ihanuuden tään, elon kukkivan. Oisin voinut tämän valtakunnan Rajaan rajasta turmella, Ett'ei löytyis' lehteä tuulen leikiks' Eikä perhon pesäksi kukkaista. Mitä näät nyt?
Ei, viipykäätte vaan! Taas hengitän. Ma kohta hänet saan. Kymmenes kohtaus. Nyt onko haihtuneet nuo kainot huolet? Min' olen päättänyt. Ja miks' niin vakaa? Niin vain! Ei ihme. Suostumus, näet, isä, Se kieleltä ei perhon lailla lennä. Mont' oikkua, mont' arkaa ajatusta On ensin voittaminen, ennenkuin Sanoa arvaa: tuossa käteni! Suloinen käsi! Kuinka olen saanut Sua odottaa!
Et aavista sinä leyhkien leikiten, Kuiskeessa perhon, kastehen suudellen, Kuink' ystäväin sulo suosio kohta haihtuu, Ja murhekyyneliin ilo vielä vaihtuu. Oi, miks' tuo "tulkohon" Kaikkivaltiaan Ei suonut onnes kukkia ainiaan? Miks' ei ole päivä kaunis niinkuin aamu? Miks' aina ei sua hurmaa onnen haamu? Hymyile vaan, sinä pikku viaton!
Me oomme kumpainenkin syntyneet tuoll lehtolahden tyynen rantamalla ja kummun kuusta lasna kuunnelleet ja leikkinehet rantakoivun alla. Näin vieri vienot leikkivuodet nuo ja lapsuus lensi niinkuin perhon lempi ja koitti aavistusten aika tuo, kun kevät kutsui, mutta umppu empi. Jäi silloin lapsen leikit.